Juhlitaan yhdessä 20. helmikuuta!
Vietin varhaislapsuuttani ja ensimmäisiä kansakouluvuosiani Roihuvuoressa, siihen aikaan suhteellisen tuoreessa helsinkiläisessä lähiössä.
Me monen ikäiset lapset päädyimme usein leikkimään tai pelaamaan yhdessä. Koulushoppailukin oli tuolloin tuntematonta, joten lähikoulu kokosi meidät lähiön lapset yhteen. Myös harrastukset tapahtuivat enimmäkseen lähiön reviirin sisällä, sillä tavoitteellisemmatkin harrastukset valittiin sen mukaan, mitä alueella oli tarjota.
Aikuisten apu oli aina lähellä, jos omat vanhemmat eivät syystä tai toisesta olleet tavoitettavissa. Silloin tiesi, kenen ovikelloa saattoi mennä soittamaan.
Lähiöelämä tarjosi siis parastaan: sitä yhteisöllisyyttä, jota nykyään keinolla jos toisella yritetään luoda ja rakentaa.
Luin hiljattain Juho Saaren toimittaman kirjan Yksinäisten Suomi, jossa pohditaan, onko yhteiskuntamme arvoissa jotain sellaista, joka lisää yksinäisyyttä.
Teoksessa todetaan, että yksinäisyyden vastalääkkeeksi esitetään usein yhteisöllisyyttä. Yksi sen päättelypoluista johtaa pohtimaan, vähentääkö yhteisöllisyyden arvoa materialismi, jolle on luonteenomaista keskittyminen tavaroihin ja palveluihin sosiaalisten suhteiden sijaan. Materialismiin kiinnittyvä vertailu ja kilpailu heikentävät sosiaalisia suhteita ja aiheuttavat yksinäisyyden kokemuksia.
Lapselle ja nuorelle yksinäisyyden kokemus voi olla suorastaan musertava. Hänet voidaan sulkea kaverijoukosta jo sillä perusteella, ettei hänen ole mahdollista uusimmalla kännykällä tai kalleimmilla harrastuksilla osoittaa kuuluvansa joukkoon.
Tuolloin toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen saattaa olla vaikea löytää, ja koko hyvinvointi tuntuu uhatulta. Lapsi ja nuori voi ajautua vielä syvemmälle yksinäisyyden polulle – jopa sellaiselle, joka johtaa mielenterveysongelmiin ja syrjään jäämiseen myös aikuisena.
Hyvinvointi syntyy yksilön arvokkuuden kokemuksesta. Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pentti Arajärvi muistuttaa hyvinvoinnin arvoperustasta. Siitä, että yksilön tulee kokea vapautta, solidaarisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
20. helmikuuta vietettävän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivän viesti tulee hyvin esiin professori Arajärven kiteytyksessä: tuottavuus on vain tärkeää, oikeudenmukaisuus välttämätöntä.
Helmikuussa voi viettää monenlaisia juhlapäiviä, joissa huomioidaan yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä, ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta. Ystävänpäivän vietosta kuljetaan kohti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivää ja laskiaista.
Niin yksilön kuin yhteiskunnankin hyvinvointia rakennetaan kivi kerrallaan. Näissä rakennustalkoissa kivet yhteen liittävänä liimana toimii parhaiten epäitsekkyys ja kaikkien tasavertainen huomioiminen niin arjessa kuin juhlassa.
Hyvä alku olisi jo se, ettei kenenkään tarvitsisi viettää juhlapäiviä yksin.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
