Joustava perusopetus auttaa nuoria kiinni unelmiin: ”Täällä saan tukea ja voin keskittyä paremmin”

Tampereen Takahuhdin koulun päädyssä sijaitsee talonmiehen vanha asunto, joka on muokattu opetustiloiksi. Luokkaan on oma ovi, jonka yllä lukee JOPO.

Täällä opiskelee luokka nimeltä JOPO-14. Lyhenne tarkoittaa joustavaa perusopetusta ja 14 viittaa lukumäärään, Takahuhdin koulun järjestyksessään 14. JOPO-luokkaan. Sisällä valkoista maalipintaa peittää nimikirjoitusten iloinen sekamelska. Seinä on JOPO-luokan jokavuotinen perinne. Kun ysiluokkalaiset pääsevät koulusta, he kirjoittavat nimmarinsa muistoseinään edeltäjiensä nimien joukkoon.

Tänä keväänä nimensä seinään kirjoittavat Milja Lehtinen ja ­Isla McMena­min. He ovat tunteneet toisensa päiväkodista asti, mutta eivät juuri viettäneet aikaa yhdessä aiemmin. JOPO-luokalla heistä on tullut hyvät kaverit, ja he tapaavat toisiaan vapaa-ajallakin.

Joustava perusopetus on opetusta, jossa hyödynnetään erilaisia opiskelun muotoja, kuten parityötä, ryhmätöitä, itsenäisiä tehtäviä ja käsillä tekemistä. Opintoihin kuuluu paljon retkiä sekä työelämään tutustumista. Ryhmä on tarkoituksella pieni, 12 oppilasta, jotta jokainen saa tarvitsemansa tuen ja huomion. JOPO on yleis­opetuksen ryhmä, ja opetussuunnitelma on sama kuin isommilla ryhmillä.

15-vuotiaat Milja ja Isla aloittivat JOPOlla kahdeksannelta luokalta. Seitsemäs luokka ei ollut sujunut toivotusti.

– Hain JOPOlle, koska halusin ­korottaa numeroita ja ajattelin, että pienemmässä ryhmässä voisin keskittyä paremmin, Milja kertoo.

Islalla syyt olivat samat. JOPO-luokalla opiskelu sujuukin paremmin. Tässä on auttanut erityisesti kahden aikuisen malli: ­Luokassa on oma opettaja, joka opettaa suurimman osan yläkoulun aineista. Työparina on nuoriso-ohjaaja tai kouluvalmentaja.

”Saan helpommin tukea, koska luokassa on kaksi aikuista. Isossa luokassa opettajilla ei aina ole kaikille aikaa.”

Yläkoulussa ei ole enää luokanopettajaa, joka opettaisi pääosan oppiaineista. Seiskaluokkalaisille voikin olla toisinaan hankalaa tottua siihen, että joka oppiaineessa on eri opettaja. Miljan mukaan JOPO-luokalla tehtävät tulevat tehdyksi. Seiskaluokalta hän muistaa, että jos hän ei osannut tai pystynyt keskittymään, hän vain tuijotti seinää.

– Tuntui, etteivät opettajat tunteneet minua eikä niitä kiinnostanut, teenkö tehtäviä vai en. JOPOlla ope ja ohjaaja tuntevat meidät niin hyvin, että huomaavat pelkästä ilmeestä tai katseesta, jos tarvitsemme apua.

Isla kehittäisi yläkoulua JOPOn parhaiden puolien pohjalta.

– Opettajilla pitäisi olla enemmän aikaa oppilailleen. Myös ryhmäkokojen pienentäminen auttaisi oppimisessa.

Milja ja Isla kävivät ­rinnakkaisluokilla seiskan ja ystävystyivät syvällisemmin ­tultuaan JOPO-luokalle kahdeksannella.

JOPO-luokille hakee vuosittain enemmän oppilaita kuin on mahdollista ottaa. Olennaista on oppilaan oma motivaatio päästä pienryhmään sekä koulun ja perheen arvio siitä, että oppilas hyötyisi JOPO-opiskelusta. Myös yhteistyötaidot ovat tärkeitä.

Isla ja Milja kertovat, että JOPOlla on hieman rennompaa ja joustavampaa kuin isoilla luokilla. Koulupäivän sisällä ­voidaan tehdä nopeita muutoksia. Jos jossakin aiheessa on päästy hyvään vauhtiin, sitä voidaan jatkaa vielä seuraavalla tunnilla. Tai jos loppuviikosta on koe, alkuviikon tunneilla voidaan käyttää aikaa kertaamiseen.

Koulutöissä on paljon toiminnallisuutta. Maantiedossa aiheena on juuri nyt kaupunki­maantiede, ja luokka rakentaa pienois­mallia kaupungista. Aiemmin haastattelu­päivänä JOPOlaiset ovat teknisessä käsityössä ­tehneet puusta rakennuksia ­pienoismallia varten.

Toiminnallisuutta ovat myös monet vierailut yrityksissä ja virastoissa. Suunnitteilla on teatteri-ilta katsomaan Romeo ja Juliaa. Opintoretkellä Helsingissä ysiluokkalaiset käyvät eduskunnassa ja museossa.

Lukuvuoteen kuuluu lisäksi kaksi leirikoulua, joissa liikutaan, laitetaan ruokaa, uidaan ja saunotaan. Islan ja Miljan mielestä retket ja leirikoulut ovat JOPO-vuoden kohokohtia.

Liikuntatunnit järjestetään koulun ulkopuolella, ja niissä panostetaan monipuolisuuteen. Vähän aikaa sitten ­kokeiltiin crossfitia. Isla kertoo, että se on kunto­harjoittelua, jossa liikkeiden on tarkoitus olla raskaita. Hänestä se oli kivaa, mutta Miljasta laji ei tuntunut omalta. Tulevaa judotuntia molemmat odottavat kiinnostuneina.

Tyttöjen mielestä uusien lajien kokeileminen on ollut hyödyllistä.

Sisäänkäynnin nimikirjoitusseinä on tärkeä muistutus JOPO-luokan entisistä oppilaista.

– Kun vain uskaltaa kokeilla, niin on yleensä hauskaa.

JOPO-luokalla oppilaiden itsevarmuus karttuu vaivihkaa, ja se onkin yksi opetuksen tavoite. Sitä tukevat työelämään tutustumiset, joita on isoja luokkia enemmän. Ysiluokalla tetissä ollaan kolmessa eri työpaikassa yhteensä kuusi viikkoa. JOPOlla tet-jaksot ovat oma oppiaineensa, josta saa arvosanan. Nuoret hakevat tet-paikkansa itse. Se on jännittävää, he sanovat.

– Tet-harjoittelujen kautta olen oppinut itsenäisyyttä asioiden hoitamisessa. Kun vain menee reippaasti kysymään, mitä nopeammin sen parempi, sitten se on ohi, Milja kertoo.

Molemmat nuoret ovat tykäneet tet-­jaksoista. Isla on ollut päiväkodissa ja kaupoissa. Hän ajattelee, että työ päiväkodissa voisi olla kiinnostavaa. Milja on ollut päivä­kodissa, koulussa ja kaupassa, mutta haaveilee työstä matkailualalla hotellissa. Hän yritti syksyllä hakea hotelliin tet-jaksolle, mutta paikkaa oli vaikeaa saada. Aina ei myöskään vastattu sähköpostiin. Tet-pesti löytyi alakoulun rehtorille soittamalla.

Numeroiden korottaminen JOPO-luokan avulla on ollut ­Miljalle ja Islalle tärkeää, jotta opiskelemaan hakeminen ylä­koulun ­jälkeen onnistuisi helpommin. Ainakin matikka on alkanut sujua JOPOlla paremmin, he pohtivat.

Kevättalvella häämöttävästä yhteishausta on puhuttu JOPO-nuorille paljon. Luokka vierailee talvella ammattiopisto Tredun Ammattipäivillä ja lukioissa, joista he saavat tietoa opiskelusta. Isla ja Milja suuntaavat ammattikouluun, mutta päättävät linjasta tarkemmin vierailujen pohjalta.

”Ope ja ohjaaja tuntevat meidät niin hyvin, että huomaavat pelkästä katseesta, jos tarvitsemme apua.”

Milja ja Isla uskovat, että JOPO-­luokasta on monenlaista hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Ainakin oppii olemaan ajoissa joka paikassa, he mainitsevat. Luokalla on sääntö, että myöhästymiset korvataan koulun jälkeen. Ajoissa olemisen taito on tärkeä ­jatko-opinnoissa ja työelämässä, he pohtivat.

JOPO-luokalle on hyvä tulla avoimin mielin. Moni saattaa aluksi arastella uusia luokkakavereita ja aikuisia, Milja ja Isla ­kertovat.

– Kannattaa rohkeasti aloittaa tutustuminen toisiin, ettei olisi koko syksyä ­hiljaa omissa oloissaan. Myös kouluun on hyvä keskittyä alusta saakka, Milja neuvoo.

Mitä nuoret toivovat tulevaisuudelta?

– Että olisi hyvä koulutus ja tulisi rahallisesti toimeen, Milja pohtii.

– Samaa mäkin toivon, Isla jatkaa.

JOPO-Oppilas saa yksilöllistä tukea

Opetushallituksen mukaan joustavan perusopetuksen tavoitteena on vähentää yläkoulun keskeyttämistä, ehkäistä syrjäytymistä, vahvistaa oppilaiden opiskelumotivaatiota ja elämänhallintaa ja tukea jatko-opintoihin siirtymistä. Kunnat järjestävät JOPO-toimintaa itsenäisesti. Joissakin kunnissa on tarjolla myös työelämäpainotteista TEPPO-perusopetusta.

JOPO-luokkalaisille yhteistä on jonkinlainen tuen tarve, johon pienryhmästä on hyötyä. Usein koulunkäynnissä on ollut haasteita ja oppilas alisuoriutuu.

Takahuhdin JOPO-luokan nuoriso-­ohjaajan mukaan luokalla tarkoitus on ehkäistä tipahtamista opetuksen kyydistä ja antaa tukea, jotta oppilas suorittaisi yläkoulun ja löytäisi suunnan jatko-opinnoille ammattikouluun tai lukioon. JOPO on monelle mahdollisuus, sillä luokalla tuetaan ja pusketaan oppilasta eteenpäin.

Pienessä ryhmässä oppilaan piirteet, kyvyt ja tavoitteet huomioidaan yksilöllisesti.

Jos oppilas aikoo hakea vaikkapa sähköalalle, tehdään töitä matematiikan numeron kohentamiseksi. JOPO-luokalla tukea opiskeluun saa enemmän kuin isommilla luokilla. Opettaja tai ohjaaja voi esimerkiksi syventyä neuvomaan yksittäistä oppilasta tehtävissä, jos tarvitaan. Työhön kuuluu runsaasti myös henkisenä tukena olemista.

Oppilaan motivaation on oltava kunnossa. Opetuksessa käydään läpi samat asiat kuin isommalla luokalla, hommia on tehtävä ja kokeisiin luettava.

Nuoriso-ohjaajat tuntevat luokkansa hyvin. Kun Takahuhdin nuoriso-ohjaaja huomaa jonkin vaivaavan oppilasta, hän pyytää tätä juttelemaan, jotta asia selviäisi. Nuoriso-­ohjaaja on myös aktiivisesti yhteydessä koteihin sekä opinto-ohjaajaan ja ohjaa nuoria eteenpäin kuraattorin tai terveyden­hoitajan luokse.

JOPO-luokalla oppilaiden opiskelu- ja sosiaaliset taidot kohentuvat. Eräs oppilas ei ollut uskaltanut pitää esitelmää kouluaikanaan. Pienessä tutuksi tulleessa JOPO-­luokassa hän uskalsi. Myöhemmin oppilas kävi vielä yläkoulussa kertomassa JOPOn toiminnasta yhdessä nuoriso-ohjaajan kanssa. Jälkikäteen oppilas hämmästeli, miten uskalsi esiintyä suuressa auditoriossa vieraille ihmisille, kun aiemmin se olisi ollut hänelle mahdottomuus.

Nuoriso-ohjaajan mukaan nämä ovat pieniä konkreettisia edistysaskelia arjen taidoissa, jotka tuovat uskallusta ja itseluottamusta elämää varten.