Inhimillistä

Uskon vahvasti lapsen kykyyn suojella ja saattaa aikuista oikealle tielle – varsinkin, jos aikuinen on syvästi kiintynyt ja leimautunut lapseensa. Tämä puolestaan edellyttää läheisyyttä ja kosketusta, jonka keho muistaa.

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen vankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Uusi vankeuslaki antaisi mahdollisuuden lapsen ja vanhemman läheisyyden palauttamiseen ja kaiken siihen liittyvän hyvän käyttöönottoon.

Tämä on tärkeää paitsi lapselle ja vangille mutta myös muille tapaamisessa läsnä oleville henkilöille. Tapaamiset helpottuvat, ja tarpeettomat jännitteet poistuvat. Esityksen mukaan vangin ja alle 15-vuotiaan lapsen tapaamisolosuhteita parannettaisiin. Suljetuissa vankiloissa tulisi olla soveltuvat tilat lapsen tapaamiseen. Tapaamisessa vangin ja lapsen välinen kosketus sallittaisiin.

Lakiin tulisi myös uusi säännös alaikäisen tapaajan huoltajan suostumuksesta ja saattajasta. Oma tai omaksi koettu lapsi voi joskus olla ainoa syy yrittää jotain parempaa.
www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140045

Mainio paketti

Kaksivuotiaassa on samassa paketissa hullun rohkeus ja hiiren arkuus. Häntä pitäisi ehtiä estää hyppäämästä vaarallisesta paikasta, mutta toisaalta ottaa syliin ja lohduttaa, kun kuuluu jokin ääni. Tietty laulu voi voimaannuttaa ja tietty itkettää. Jotakin ei saa sitten soittaa ollenkaan.

Muumi, jonka lapsi on nähnyt sataan kertaan, pelottaa samassa paikassa aina vaan ja silti – tai juuri siksi – se pitää katsoa yhä uudestaan. Kaksivuotiaat ovat ihanan haastavia.

Voiko huolen ulkoistaa?

”NN-palvelu tuo turvaa ja huolettomuutta perheesi arkeen. Palvelulla voit aina tarkistaa, missä lapsesi liikkuvat ja että yhteys heihin toimii. Näet yhdellä silmäyksellä, missä mennään, eikä hätätilanteessakaan olla turvattomia.” Näin mainostavat kännykkäkauppiaat palvelujaan. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kännykkä mitään vastuuta ota yhtään mistään. Tosiasiassa palvelu kertoo vain, missä kännykkä on.