”Ilmastonmuutokseen liittyvän huolen kantaminen kuuluu aikuisille, ei lapsille.”
Lapsen ilo ei liity kuluttamiseen. Lapsuudessa riemu ja ilo syntyvät täysin muista asioista. Luonnon ja ympäristön ihmettelystä. Alkuun kaikista ystävällisistä kasvoista, hieman myöhemmin valikoidummin tutuista ja turvallisista ihmisistä. Koskettelusta, maistelemisesta ja aisteja hellivistä rytmeistä tai sävelistä. Lapsi luo hymyillen toivoa ja parempaa tulevaisuutta meille kaikille.
Meidän tehtävämme on huolehtia, että lapsi saa maalailla mieltään iloisilla asioilla. Kun hänen mielensä täyttävät murheellisemmat asiat, häntä ei saisi jättää kantamaan vastuuta surustaan yksin. Ympärillä olevien aikuisten tulisi olla herkkiä lapsen tunteiden suhteen ja riennettävä avuksi kannattelemaan, auttamaan eteenpäin tai selittämään asioita, kun lapsi jumittaa huoleensa.
Vuoden 2018 nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan nuoret haluavat vaikuttaa asioihin ostopäätösten kautta. Aina niiden tekeminen ei ole helppoa. On merkillepantavaa, että rahanpuute saattaa pakottaa nuoret ja meidät muutkin epäekologiseen elämään, mihin pitäisi tavalla tai toisella saada muutos. Kestävän kehityksen valintojen puolesta liputtamisen pitäisi olla nykyistä helpompaa meidän jokaisen arjessa.
Lapsuus ei saisi olla vapaa-ajan suhteen moniottelua, aikaa, jonka vanhemmat täyttävät omasta mielestään parhailla mahdollisilla harrastuksilla. Kenties vielä siten, etteivät lapsen luontaiset taipumukset tai oma kiinnostuneisuus tule kuulluiksi.
Jokaiselle lapselle on turvattava mahdollisuus harrastaa, mutta kannattaa harkita tarkoin, missä kohdin harrastamisesta tulee pakko tai sen motivaattoriksi nousee kilpaileminen.
Harrastamisen ohella lapset tarvitsevat myös aikaa, jolloin he saavat keksiä tekemistä itse. Lapset ovat siinä taitavia: he hoksaavat asioita, joita meille aikuisille ei tulisi mieleenkään.
Lasten luova kokeileminen antaa myös eväitä myöhemmän iän ongelmanratkaisutilanteisiin, sillä aina ei ole olemassa selviä säveliä siitä, miten, missä raameissa ja kenen ohjeiden mukaan pitää toimia vaikkapa ympäristön parhaaksi.
Vapaa leikki on tärkeää lapsen kehitykselle. Mikä parasta, siinä ei voi tehdä asioita oikein tai väärin. Kaikki on mahdollista ja asiat muuttuvat leikin myötä. Leikki tarjoaa myös usein paljon yllättävää iloa ja uutta seuraa päivään. Ohjatussa harrastuksessahan lapsi liikkuu aina melko samojen kavereiden kanssa.
Aivotutkija Katri Saarikivi on osuvasti todennut, että mitä useammalle elämäntarinalle altistumme, sitä paremmin ymmärrämme muita. Olisiko lapsia ja nuoria siis syytä altistaa erilaisuuteen oppimiseen? Hyväksyvä suhtautuminen muihin ihmisiin, vaikkapa ilmastopakolaisiin, syntyy lapsuuden ja nuoruuden moninaisissa sosiaalisissa suhteissa, kunhan vain annamme niille tilaa kehittyä.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
