Heikki Hiilamon mielestä matalaan syntyvyyteen voi vaikuttaa

Viime vuonna Suomessa syntyi vajaat 45 000 lasta. Määrä oli alhaisin yli 150 vuoteen. Vuoteen 2010 asti syntyneiden ikäluokkien koko pysyi noin 60 000:ssa.

Syntyvyyden raju alentuminen pysähtyi koronavuosina 2020 ja 2021. Nyt trendi on taas laskeva, mikä on saanut aikaan monenlaisia parahduksia syntyvyyden lisäämisen puolesta.

Syntyvyyden laskusta puhutaan ennen muuta taloudellisena ongelmana. Miten rahoittaa tulevaisuudessa eläkkeet ja hoiva, jos maksajia ei ole tarpeeksi?

Vauvojen määrän väheneminen on myös sosiaalinen ongelma. Ero suomalaisten lapsilukutoiveen ja toteutuneen lapsiluvun välillä on suuri ja kasvussa. Jokainen toivottu mutta syntymättä jäänyt lapsi on suuri inhimillinen tragedia – erityisesti vanhemmille mutta myös isovanhemmille.

Voi myös kysyä, onko yhteiskunnan arvoissa ja olosuhteissa vikaa, jos ihmiset eivät uskalla tai halua haaveilla lapsen saamisesta. Eikö lapsille ole meillä riittävästi tilaa?

Vaalien lähestyessä moni poliitikko nostaa esille matalan syntyvyyden ja tarjoaa siihen omaa ideologiaansa tukevan ratkaisun – oli sitten kyse lapsilisien tason nostamisesta, lasten kotihoidon tuen säilyttämisestä tai lapsiperheiden verovähennyksistä.

Syntyvyyden lasku ei ole kuitenkaan yksiulotteinen ongelma, johon olisi löydettävissä yksi ja yleispätevä ratkaisu.

Äitiyshuoltoon kannattaa panostaa.

Syntyvyyden laskua voi verrata polkupyörän kumiin, jossa on monta reikää.

Meillä on nuoria, jotka eivät löydä syystä tai toisesta kumppania. On pareja, jotka eivät uskalla taloudellisista syistä hankkia ensimmäistä tai seuraavaa lasta. On nuoria aikuisia, jotka eivät ekologisen katastrofin tai sodan pelossa halua lapsia. Myös synnytyspelko nakertaa lapsitoiveita.

Lisäksi meillä on pareja ja yksinäisiä naisia, jotka jonottavat julkisiin hedelmöityshoitoihin tai eivät pääse niiden piiriin lainkaan. On myös miespareja, jotka toivoisivat lasta, mutta se ei onnistu sijaissynnyttäjäkiellon vuoksi.

Epäilijöiden mukaan syntyvyyden laskulle ei voi mitään. Se täytyy vain hyväksyä osaksi modernia maailmaa.

Uskallan olla eri mieltä. Sama paikka ei tietenkään sovi pyöränkumin jokaiseen reikään – ja voi olla, ettei meillä ole varoja eikä mahdollisuuksia jokaista reikää paikatakaan.

Paljon voidaan kuitenkin tehdä. Aloitetaan vaikka hedelmöityshoidoista. Vuonna 2021 aloitettiin yli 14 600 hedelmöityshoitoa, enemmän kuin kertaakaan vuodesta 2006 alkaneella tilastojaksolla. Hoitoihin on kuitenkin pitkiä jonoja ja niitä on rajoitettu monilla perusteilla.

Lisäresurssit julkisiin hedelmöityshoitoihin ja/tai palvelusetelit yksityisiin hoitoihin antaisivat monelle mahdollisuuden saada kipeästi toivottu lapsi. Sijaissynnytysten kieltoa voisi myös harkita uudelleen. Nehän olivat sallittuja ennen vuotta 2007 ja ovat laillisia monissa maissa.

Tärkeää on myös panostaa äitiyshuoltoon. Synnytyssairaaloiden jatkuva tehostaminen, ruuhkat ja lakkauttamisuhat antavat täysin väärän signaalin lapsista haaveileville vanhemmille.

Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori.