Heikki Hiilamo: Vieroksuvatko nuoret töitä?
Lokakuussa helsinkiläinen esikoiskirjailija Ossi Nyman herätti kohua kertomalla välttelevänsä töitä, vaikka nostaa työttömyyskorvausta. Kyseessä saattoi olla julkisuustemppu, jolla kirjailija hankki itselleen ja samaa aihepiiriä käsittelevälle teokselleen huomiota. Se käynnisti kuitenkin taas vihamielisen ja syyllistävän keskustelun työttömistä, jotka leimattiin toisten varoilla eläviksi vapaamatkustajiksi.
Vuonna 2009 helsinkiläinen 22-vuotias Osku kertoi lehtihaastattelussa, että oli elänyt viimeiset neljä vuotta enimmäkseen toimeentulotuella, koska ei tiennyt, mikä hänestä tulisi isona.
Vuonna 2013 Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelijoiden verkkolehti Tuima.fi julkaisi haastattelun Helsingin Punavuoressa asuvasta Tatusta, joka kehui saavansa kuussa 1 100 euroa puhtaana käteen yrittämättä edes hankkia itselleen tuloja. Tatustakin tuli hetkessä yleinen puheenaihe.
Myös Virpi Suutarin syrjäytyneitä nuoria käsittelevissä dokumenteissa Joutilaat (2001) ja Hilton! (2013) päähenkilöt olivat nuoria miehiä.
Miksi kohun keskipisteessä on usein nuori mies? Odotetaanko yhteiskunnassa nuorilta miehiltä korkeampaa työmoraalia ja enemmän ponnisteluita itsenäisen elannon hankkimiseksi kuin nuorilta naisilta? Heijastelevatko asenteet ikivanhaa asetelmaa, jossa mies on elättäjä ja nainen lasten synnyttäjä? Tosin myös yksinhuoltajien tukia on paheksuttu, erityisesti Yhdysvalloissa.
Ovatko nuoret vapaamatkustajia?
Nuorten omia asenteita on tutkittu Nuorisobarometreissä. Vuonna 2004 vain 27 prosenttia vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä ”sosiaaliturva on niin hyvä, että se kannustaa ihmisiä laiskottelemaan tukien varassa”.
Asenteet ovat kuitenkin koventuneet. Kymmenen vuotta myöhemmin tällä kannalla oli jo lähes puolet vastaajista (47 %). Vuoden 2014 Nuorisobarometrissä kysyttiin ensimmäistä kertaa kantaa väitteeseen ”toimeentulotuki passivoi nuoria”. Poikien ja tyttöjen välillä oli huomattava asenne-ero. Toimeentulotuen passivoivaan vaikutukseen uskoi 38 prosenttia pojista ja 28 prosenttia tytöistä.
Nuorten omatkin asenteet tuntuvat selittävän sitä, että paheksunnan kohteena on nimenomaan nuoria miehiä.
Keskustelun ydinkysymykseen, eli siihen ovatko nuoret vapaamatkustajia, on erittäin vaikea vastata. Ihmisten motivaatioita on vaikea selvittää ulkoapäin. Kyse on myös siitä, millaisia vaihtoehtoja on valittavina. Taloudellisesti ankeina aikoina tarjolla on vähäisempi valikoima kiinnostavia töitä – jos töitä ylipäätään on tarjolla.
Budjettisäästöt ja työttömien suuri määrä näkyvät myös koulutuksen ja harjoittelun vaihtoehtojen niukkuudessa.
Lopulta kyse on kuitenkin myös näkökulmasta. Näemmekö nuoren tilanteessa ongelmia ja kustannuksia vai voimavaroja ja mahdollisuuksia?
Ensin mainittu vaihtoehto tarkoittaa rangaistuksia ja sääntöjä, jotka edelleen karsivat nuorten vaihtoehtoja.
Jälkimmäisessä näkökulmassa ennakkoluulottomaan uteliaisuuteen kuuluu myös sen pohtiminen, mitä muita osallistumisen muotoja ja mahdollisuuksia nuorilla on kuin perinteinen työ, harjoittelu ja koulutus.
Lue myös: Nuorten asenteet kovenevat
Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, joka työskentelee vierailevana professorina VID Specialized Universityssä Oslossa.
