Heikki Hiilamo vaatii helpotusta lukiolaisten elämään

Olin saada iltateen kurkkuuni, kun tiede- ja kulttuuriministeri Pertti Honkonen (kesk.) ehdotti ylioppilaskirjoitusten lakkauttamista vastauksena lukiolaisten kokemaan stressiin (www.mtvuutiset.fi).

Samassa syyskuisessa uutislähetyksessä kerrottiin nuorten masennuslääkkeiden käytön yleistyneen hälyttävästi. Honkosen ratkaisu oli se, että yo-todistuksen sijaan korkeakouluihin tulisi pyrkiä vain pääsykokeiden avulla.

Opetusministerin spontaanilta vaikuttava ulostulo olisi täydellinen linjanmuutos, sillä viime vuosina pääsykokeista on yritetty päästä eroon kasvattamalla yo-todistuksen roolia opiskelijavalinnassa. Vuodesta 2020 alkaen korkeakoulujen on pitänyt valita vähintään puolet opiskelijoista vain yo-todistuksen perusteella.

Arviointien mukaan linja on ollut oikea. Nuoret ovat päässeet aikaisempaa nopeammin opiskelemaan, kun todistuksella on voinut hakea useampaan kohteeseen yhtä aikaa.

Nuorten stressi on vakava huolenaihe, mutta tuntui yllättävältä, että tiedeministeri oli suoraan valmis yhdistämään sen ylioppilaskirjoituksiin ja lakkauttamaan kertaheitolla vuodesta 1852 käytössä olleen järjestelmän.

On epäselvää, mistä lukiolaisten pahoinvointi johtuu. Kielteinen kehitys on jatkunut jo useita vuosia.

Aikanaan pääsykokeet olivat mieluisia yliopistoille, koska sisään päässeet opiskelijat hallitsivat perusasiat jo ennen opintojen aloittamista. Muutamille opettajille pääsykokeet tarjosivat myös mahdollisuuden saada tekijänoikeustuloja pääsykoekirjoista. Opiskelijoille pääsykokeet tarkoittivat kalliita valmennuskursseja sekä pelkoa epäonnistumisesta ja hukkaan heitetystä ajasta.

Mikään valintajärjestelmä ei tietenkään tyydytä kaikkia, koska halutuimmista opiskelupaikoista on aina pulaa. Kaikista halukkaista ei voi tulla lääkäreitä!

Todistusvalinnan tulokset kertovat kuitenkin, että laudaturpakkoa liioitellaan: korkeakoulupaikan saaminen ei vaadi välttämättä huippuarvosanoja yo-kirjoituksissa.

Laudaturpakkoa liioitellaan.

Olen samaa mieltä siitä, että nuorten ja vähän vanhempienkin reittejä pitäisi kyllä aukoa korkeakoulumaailmassa mutta toisessa kohtaa. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä on aivan turhan korkeita aitoja.

Stressiä nuorille aiheuttaa juuri se, että valinta ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä määrää lopullisesti koulutus- ja työuran. Monilla aloilla molemmissa opiskellaan kuitenkin samoja aiheita ja kehitetään samoja valmiuksia.

Nuoret ja heidän vanhempansa eivät ehkä hahmota sitä, että yliopistojen perustutkinnot jakautuvat nykyisin selvästi kahteen osaan: kandidaatti- ja maisteritutkintoihin. Ammattikorkeakoulututkinnolla voi hakea tietyin poikkeuksin yliopistojen maisteriohjelmiin. Tämän reitin leventäminen muodollisia ja asenteellisia esteitä poistamalla toisi opintopolkuihin joustavuutta ja vähentäisi tarvetta pinnistellä liikaa lukiovaiheessa.

Olisiko vihdoin aika alkaa kutsua ammattikorkeakoulututkintoja suoraan kandidaattitutkinnoiksi? Jossain vaiheessa ministereiden on otettava kantaa myös siihen.

Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori.