Heikki Hiilamo: Lapsilisät täysremonttiin

Kaikki rakastavat lapsilisiä. Siksi järjestelmää on niin vaikea muuttaa, vaikka pitäisi.

Valtio alkoi maksaa lapsilisiä vuonna 1948. Kun järjestelmä tuli voimaan, syntyvyys oli jo hurjassa kasvussa. Nyt syntyvyys laskee.

Sodan jälkeen melkein kaikki perheet olivat köyhiä. 70 vuodessa myös lapsiperheet ovat keskimäärin vaurastuneet – eivät kuitenkaan kaikki. Lapsilisät pitäisi nyt saada tukemaan syntyvyyttä kaikissa perheissä ja ehkäisemään lapsiperheiden vähemmistön köyhyyttä.

Lapsilisät kasvavat lasten lukumäärän lisääntyessä. Ensimmäisen lapsen lapsilisä on noin 95 euroa kuukaudessa, kun viidennen lapsen lapsilisä on lähes 173 euroa.

Lapsilisien porrastusta on perusteltu sillä, että lapsilisä korvaa vain osan lasten aiheuttamista kustannuksista. Vajaus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän lapsia on. Porrastuksella tuetaan syntyvyyttä suurperheissä.

Syntyvyys on kuitenkin laskenut ennen muuta siksi, etteivät naiset ja miehet saa ensimmäistäkään lasta. Siksi porrastuksesta pitäisi luopua.

Lasten saaminen on vapaaehtoista mutta köyhyys vastentahtoista. Suurperheen hankkiminen on oma valinta.

Lapsiperheiden köyhyyttä on vaikea lievittää nostamalla kaikkien lapsilisiä. Viime vuonna lapsilisää sai 580 000 lasta. Niihin käytettiin lähes 1,4 miljardia. Summa vastaa 16 prosenttia valtionveron tuotosta.

Monet ovat luvanneet lapsilisien sitomista indeksiin ja kerran siitä on tehty päätöskin. Korotuksia ei ole kuitenkaan suoritettu, koska ne tulevat todella kalliiksi.

Ratkaisuksi on ehdotettu lapsilisien verottamista. Progressiivinen tuloverotus kohdentaisi lapsilisät niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Tämä on teknisesti vaikeaa: kumman puolison tuloksi lapsilisä tulisi?

Toinen vaihtoehto olisi lapsilisien tarveharkinta. Se romuttaisi kuitenkin lisien alkuperäisen tarkoituksen eli sen, että tasataan lapsiperheiden ja lapsettomien kotitalouksien välisiä tuloja eikä lapsiperheiden sisäisiä tuloja.

Ehdotan, että lapsilisä maksettaisiin edelleen kaikille lapsille, mutta alle kouluikäisten lasten lisiä nostetaan ja ylikouluikäisten lisiä lasketaan. Tulo- ja hoivaköyhyys ovat yleisimpiä pienten lasten perheissä.

Samalla lapsilisää voitaisiin alkaa maksaa kaikista alaikäisistä eli alennettu lisä voitaisiin vihdoin ulottaa 17-vuotiaille.

Toimeentulotukea saavat lapsiperheet ovat köyhimpiä. Nämä perheet ovat hyötyneet siitä, että lasten toimeentulotukinormia korotettiin samalla, kun lapsilisät alettiin ottaa huomioon toimeentulotuessa. Tätä korotusta on joka vuosi nostettu elinkustannusten mukaan, kun taas lapsilisien reaaliarvo on heikentynyt. Menettelyä on kuitenkin vaikea ymmärtää.

Olisi syytä palata vanhaan malliin, jossa lapsilisät ovat etuoikeutettua tuloa toimeentulotuessa. Samalla yksinhuoltajien lapsilisän korotus voitaisiin siirtää elatustuen korotukseen.

Nykyjärjestelmässä on hankalaa päättää, kenelle korotus kuuluu ja kenelle ei. Tämä myös kohdentaisi lapsilisiä paremmin pienituloisimpiin yksinhuoltajaperheisiin.

Uudessa lapsilisäjärjestelmässä kaikki alle kouluikäiset lapset saisivat saman lapsilisän ja muut alaikäiset saman lapsilisän.

Ongelmaksi jää edelleen se, miten estää lapsilisien reaaliarvon heikentyminen. Pitäisikö lapsilisät rahoittaa tietyllä tulonlähteellä tai maksulla, jota voitaisiin vuosittain säätää niin, että rahat riittäisivät aina lapsilisien indeksitarkistuksiin?

Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori.