Heikki Hiilamo: Korvatulehdus ja sote-uudistus
Korvatulehdus on lapsiperheen vitsaus: Suomessa todetaan vuosittain puoli miljoonaa äkillistä korvatulehdusta. Yli kaksi kolmannesta kaksivuotiaista on ainakin kerran saanut taudin, joka tietää pahimmillaan pitkää lääkärikierrettä.
Lasten ja vanhempien kärsimysten sekä suorien sairaanhoitokustannusten lisäksi korvatulehdukset aiheuttavat poissaoloja päiväkodista, koulusta ja työpaikoilta.
Onko sote-uudistuksesta odotettavissa apua korvatulehduskierteisiin? Korvatulehdukset lienevät yksi tärkeimmistä syistä siihen, että nykyisin noin puolella lapsista on sairauskuluvakuutus. Vakuutetut lapset pääsevät ilman jonoja helposti ja nopeasti lääkäriin.
Kaikissa tapauksissa lääkärikäynti ei ehkä ole tarpeenkaan, mutta vakuutus antaa mahdollisuuden käydä tarkistuttamassa asia varmuuden vuoksi. Omavastuun se toki maksaa. Lääkäreitä turhat käynnit eivät rasita – päinvastoin: he saavat palkkionsa pienemmällä vaivalla.
Muut pienet korvatulehduspotilaat ovat terveyskeskusten jonojen armoilla. Toisaalta he joutuisivat ehkä jonottamaan vieläkin pidempään, jos toisilla ei olisi vakuutuksia.
Lääkärin vastaanotolle pääsyn helpottaminen on yksi sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteista. Ehdotetun valinnanvapausmallin perusteella kaikki vanhemmat voisivat valita, vievätkö korvia valittavan ja kuumeilevan lapsensa yksityislääkärille vai terveyskeskukseen eli sote-kielellä yksityisen yrityksen tai maakunnan pyörittämään sote-keskukseen.
Sote-keskus saa korvauksen maakunnalta keskukseen listautuneiden asiakkaiden määrän perusteella. Keskuksille parhaita asiakkaita ovat ne, jotka eivät käytä lainkaan palveluita tai käyttävät niitä mahdollisimman vähän. Keskukset voivat siirtää erikoissairaanhoitoa ja paljon palveluita tarvitsevia asiakkaita maakunnan palvelulaitokseen, mutta korvatulehduspotilaita ei tähän ryhmään kuulu.
Ihmiset ovat valmiita maksamaan terveyspalveluista, jos uskovat saavansa parempaa palvelua.
Sote-keskuksen edun mukaista onkin ohjauksen, neuvonnan, jonottamisen ja poliklinikkamaksujen avulla hillitä korvatulehduskäyntejä – eli käyttää samoja keinoja kuin nykyisissä terveyskeskuksissa. Tämä on paitsi liiketaloudellisesti järkevää myös yhteiskunnallisesti kannattavaa, koska se vähentää ylihoitoa ja säästäisi varoja sellaisten sairauksien hoitoon, joita tuottavat enemmän terveyshyötyä.
Mutta tyydymmekö me lapsivakuutuksen ottaneet tähän ja luovumme vakuutuksistamme? Tuskinpa ainakaan sote-uudistuksen alkuvaiheessa, kun uuden mallin onnistuminen on epävarmaa.
Uudistuksen onnistumisen kynnyskysymys on lopulta kuitenkin, miten nyt yksityisiä terveyspalveluita käyttävät reagoivat siihen. Tiedämme, että ihmiset ovat valmiita maksamaan paljonkin terveyspalveluista, jos uskovat niin saavansa parempaa palvelua.
Mikä valinnanvapausmalli tahansa tuleekaan valituksi, tärkeää on se, että nyt yksityisiä vakuutuksia ottaneiden palvelut paranevat – ainakin symbolisesti tärkeillä alueilla. Sellaiseksi luen lasten korvatulehdusten hoidon.
Muussa tapauksessa on vaarana julkisen terveydenhuollon alasajon kierre: parempituloisten vakuutukset yleistyvät, veronmaksuhalukkuus vähenee, julkiset palvelut heikkenevät ja yksityisiä vakuutuksia otetaan taas enemmän.
Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, joka työskentelee vierailevana professorina VID Specialized Universityssä Oslossa.
