Heikki Hiilamo: Haikara lentää ohi
Viime vuonna Suomeen syntyi 52 814 lasta. Kuusi vuotta aikaisemman ikäluokan koko oli 60 422. Syntyvien lasten määrä on pudonnut joka vuosi vuoden 2010 jälkeen. Tuoreimpien tietojen mukaan kuluvan vuoden ikäluokka jää alle 50 000:een, ensimmäistä kertaa sitten nälkävuoden 1868.
Edellisen kerran syntyvyys laski 1990-luvun alun suuren laman jälkeen ja sitä ennen 1970-luvun öljykriisin yhteydessä. Öljykriisin jälkeiset pienet ikäluokat ovat nyt synnytysiässä. Kun ajat ovat huonot, matala syntyvyys kertautuu ja ikäluokkien koko pienenee entisestään.
Suomen talouskehitys on 10 viime vuoden aikana ollut paitsi kotimaisesti myös kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen ankea.
Puhumme hyvällä syyllä menetetystä vuosikymmenestä.
Yhteiskuntapolitiikassa on kiinnitetty huomiota siihen, miten taantuma heijastuu – ennen muuta työttömyyden kautta – tuloihin, sosiaalisiin suhteisiin ja terveyteen. Maksamme laman laskuja pienempinä palkkoina ja eläkkeinä, avioeroina ja yksinäisyytenä sekä sairastavuutena ja kuolleisuutena.
Emme kuitenkaan puhu niistä perheeseen liittyvistä unelmista, joista lisääntymisikäiset naiset ja miehet joutuivat luopumaan laman vuoksi – eli syntymättömistä lapsista.
On helppo ymmärtää, että syntyvyys on yhteydessä talouden suhdanteisiin.
Matalasuhdanteiden aikana epävarmuus työpaikoista lykkää parinmuodostusta ja lasten syntymää. Tilapäinen vaikutus muuttuu pysyväksi, jos taantuma jatkuu. Haikara lentää ohi.
Väestöliiton perhekyselyt kertovat, että ihmisten toiveet lasten määrästä ovat laskeneet viime vuosikymmeninä. Kyse voi olla kulttuurisesta muutoksesta, johon liittyy esimerkiksi huoli ympäristön kestävyydestä ja ajatus maahanmuuton lisäämisestä Suomeen.
Toisaalta ihmiset ovat saattaneet alkaa luopua unelmistaan, koska ne vaikuttavat liian kaukaisilta.
Inhimillisen kärsimyksen lisäksi matala syntyvyys aiheuttaa myös taloudellisia menetyksiä. Esimerkiksi neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilöstön ja tilojen suunnittelu on vaikeaa, kun ikäluokkien koko pienenee dramaattisesti.
Pidemmällä aikavälillä ongelmana on veronmaksajien määrän vähyys: kuka maksaa eläkkeemme ja hoivamme?
Miten lievittää taantuman vaikutusta syntyvyyteen?
Ajatukset hakeutuvat ensimmäisenä perhepolitiikkaan. Rahalla on toki merkitystä nykyisille ja tuleville perheille. Perhepolitiikkaan panostaminen antaa lisäksi signaalin siitä, että yhteiskunta arvostaa lapsia.
Erityisen tärkeää olisi nostaa vähimmäismääräiset äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat työmarkkinatuen tasolle, kuten olikin ennen vuotta 2012. Nykyisillä etuustasoilla nuoret ja pitkäaikaistyöttömät naiset menettävät rahaa tullessaan raskaaksi.
Pidän kuitenkin tärkeämpänä sitä, että ponnistelemme koulutus- ja työvoimapolitiikan avulla työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kitkemiseksi. Matalasti koulutetut, työttömät ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevat – erityisesti miehet – jäävät entistä useammin ilman parisuhdetta ja lapsia.
Lapsista ei saa tulla vain hyväosaisten unelma.
Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, joka työskentelee Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina.
