Fatin rohkaisee esimerkillään maahanmuuttajanuoria – ”Pakolaisuus mahdollisti unelmani”
Pikkutyttönä Fatin Alcheikhilla oli unelma: hän halusi isona lääkäriksi. Syyrian Aleppossa syntyneelle tytölle se oli pelkkä kuvitelma, josta ei olisi voinut tulla totta. Opiskelun ja työn sijaan Fatin olisi todennäköisesti päätynyt alaikäisenä pakkoavioliittoon, jossa elämän tarkoitus on miehen palveleminen.
– Jos olisimme jääneet Syyriaan, emme olisi enää elossa. Jos jotenkin olisinkin jäänyt henkiin, olisin ollut jo vuosia naimisissa ja minulla olisi monta lasta. Elämäni rajautuisi lasten- ja kodinhoitoon, Fatin pohtii.
Fatin tuli Suomeen kiintiöpakolaisena 12-vuotiaana vuonna 2017. Kolme vuotta aiemmin hänen lapsuudenperheensä oli lähtenyt Syyriasta sisällissotaa pakoon Turkkiin, jonne se pääsi vaikean ja vaarallisen matkan jälkeen toisella yrittämällä. Elämä Turkissa oli kuitenkin kaoottista.
– Turkkiin oli saapunut pienessä ajassa paljon Syyrian pakolaisia, ja turkkilaiset suhtautuivat meihin vihamielisesti. Koimme paljon rasismia ja fyysistä väkivaltaa. Haimme kiintiöpakolaisina muualle, jolloin meille tarjottiin Suomea, maata, josta emme tienneet mitään.
Suuhygienistiksi opiskeleva Fatin elää unelmaansa. ”Jo pikkutyttönä haaveeni oli auttaa ihmisiä ja työskennellä sairaalassa.”
Seitsenhenkinen perhe saapui Kittilään kesäkuussa. Vilkkaisiin kaupunkeihin ja ihmismassoihin tottuneille pieni kylä tuntui hiljaiselta ja autiolta.
– Ihmettelimme, missä kaikki ihmiset ovat. Kerrostalossa, josta saimme asunnon, kuulimme vain koirien haukuntaa. Sitten tutustuimme naapurin vanhaan pariskuntaan, mammaan ja pappaan. He auttoivat oppimaan suomen kieltä, uimaan ja tekemään läksyjä. He olivat tuki ja turva.
Vaikka muutos oli järisyttävä, Fatinin puheissa toistuu usein, miten kaikki oli “täydellistä”. Suomessa oli turvallista, ja perheelle oli järjestetty oleskelulupa, asunto ja muut elämän edellytykset.
Fatin sisaruksineen meni kouluun. Vuoden kuluttua he muuttivat Rovaniemelle, jossa oli enemmän ihmisiä ja vanhemmille työharjoittelumahdollisuuksia. Siellä Fatin aloitti yläkoulun. Hän oppi nopeasti suomen kielen ja sai kavereita. Fatinia ja hänen sisaruksiaan myös kiusattiin, koska he olivat erinäköisiä kuin muut.
– Vaikka kielitaitoni ei ollut kovin hyvä, olin sanavalmis ja puolustin meitä. Kiusaaminen jatkuin pitkään, mutta loppui vähitellen, kun asetin rajat ja sanoin kiusaajille vastaan.
Fatin halusi jatkaa peruskoulusta lukioon. Yhteishaun lähestyessä opinto-ohjaaja oli sitä mieltä, ettei hänen kielitaitonsa ollut riittävän eikä hän pärjäisi lukiossa. Hän suositteli menemään ammattikouluun tai käymään kymppiluokan.
Fatin ei aikonut hukata yhtä vuotta elämästään. Hän oli päättänyt mennä lukioon, ja oli valmis toteuttamaan haaveensa. Samaan aikaan perhe suunnitteli muuttoa Turkuun, jonne he asettuivat kesällä 2021.
– Otin selvää Turun ja lähialueen lukioista. Lopulta soitin Liedon lukion rehtorille ja kysyin, pääsisinkö opiskelemaan. Rehtori sanoi, että hän käy läpi todistukseni ja osaamiseni. Puolen tunnin päästä hän soitti, että saan paikan. Olin niin innoissani.
Fatin suoritti lukion neljässä vuodessa ja kirjoitti ylioppilaaksi. Tänä syksynä hän pääsi opiskelemaan suuhygienistiksi. Se oli hänen haaveensa ja ykköshakuvaihtoehtonsa.
– Elän unelmaani. Jo pikkutyttönä haaveeni oli auttaa isona ihmisiä ja työskennellä sairaalassa. Lääkärin ja sairaanhoitajan ammatin sijaan halusin jotain siistimpää ja löysin suuhygienistin koulutuksen.
”On väärin, että kaikki maahanmuuttajat laitetaan samaan pakettiin. Eiväthän kaikki kantasuomalaisetkaan ole samanlaisia.”
Fatin kokee, että muutto Suomeen antoi hänelle elämän, josta hän ei olisi voinut Syyriassa haaveillakaan.
Nuoren maahanmuuttajan silmissä Suomi on tasa-arvoinen oikeusvaltio, jossa yhteiskunta rakentuu lakien ja sääntöjen varaan, ihmisoikeudet suojelevat niin lapsia kuin aikuisia, ja tytöillä ja naisilla on mahdollisuus koulutukseen ja työntekoon.
– Täällä saan opiskella, tehdä töitä ja valita itse puolisoni. En aio koskaan muuttaa pois Suomesta. Haluan päästä töihin ja maksaa veroja. Se on tapani kiittää ja antaa takaisin hyvää, jota olen Suomesta ja suomalaisilta saanut.
Täysin ongelmatonta elämä Suomessa ei ole. Fatin haluaisi tehdä töitä opiskelun ohella, mutta työnsaanti on vaikeaa, vaikka hänellä on työkokemusta päiväkodista ja vaatemyymälästä. Hän epäilee, että ulkomaalainen nimi sulkee ovia.
– Se tuntuu epäreilulta, pahalta ja kuormittavalta, sillä olen hyvä työntekijä, minulla on hyvät sosiaaliset taidot ja puhun hyvin suomea.
Fatinista tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että jopa Suomen hallituksessa on ministereitä, jotka niputtavat kaikki maahanmuuttajat yhtenäiseksi ryhmäksi. Ja kun yksi tekee jotain väärin, kaikkia syyllistetään.
– Välillä häpeän sitä, että olen maahanmuuttaja ja ajattelen, etten voisi kuulua Suomeen, koska olen erilainen. On väärin, että kaikki maahanmuuttajat laitetaan samaan pakettiin. Eiväthän kaikki kantasuomalaisetkaan ole samanlaisia.
Fatin Alcheikh uskoo, että Syyriassa hän olisi päätynyt alaikäisenä naimisiin ja palvelemaan miestä lasten ja kodin hoitajana.
Fatin haluaa esimerkillään rohkaista maahanmuuttajanuoria kotiutumaan ja tavoittelemaan unelmiaan sekä auttaa kantasuomalaisia kohtamaan erilaisuutta.
Hän toimii erityishuoltojärjestöjen liiton Ehjä ry:n Kuule minua -ryhmän kokemusasiantuntijana. Kyseessä on hanke, joka on suunnattu 18–29-vuotiaille pakolais- ja turvapaikanhakijataustaisille nuorille. Se on vienyt hänet puhumaan niin eduskuntaan, vanhainkoteihin kuin Stop Racism -kampanjaan.
– Koen, että pakolais- ja maahanmuuttajanuorilla on Suomessa samanlaiset mahdollisuudet kuin kantasuomalaisilla nuorilla, mutta heidän pitää olla rohkeita ja puhua suomea sekä oppia hyödyntämään mahdollisuuksia, opiskella ja kehittää itseään.
Laadukas journalismi ei synny itsestään
Toivottavasti pidit tästä jutusta! Sait lukea sen ilmaiseksi tukitilaajiemme ansiosta. Tilaamalla Lapsen Maailman mahdollistat luotettavan ja laadukkaan sisältömme jatkossakin. Tukitilaus maksaa vain viisi euroa kuukaudessa. Tilaajanamme saat Lapsen Maailma -lehden kotiisi kannettuna.