Erityisiä onnistumisia

Erkki Tervo aloitti telinevoimistelun jo poikana. Liikunnalliset elämäntavat takaavat, etteivät taidot ruostu eläkepäiviä viettäessä.

Valkopartainen mies laskeutuu vatsalleen skeittilautaa muistuttavan laudan päälle. Hän työntää käsillään vauhtia ja rullaa hujauksessa muutaman metrin päähän, jossa kohoaa värikäs, pehmustettu jumppateline.

– Mennään tänne ylös. Ei saa tipahtaa, mies evästää yleisöään kavutessaan telineen päälle.

– Sitten liukumäkeä alas!

Mallisuoritusta seuraavat lapset pitävät vanhempiaan kädestä. He odottavat jo, että pääsevät itse liukumaan, kiipeilemään ja heittämään kuperkeikkoja. Onko parempaa tapaa aloittaa lauantai!

Hymy on herkässä myös vanhemmilla. Ei ole itsestään selvää, että Keuruun kokoisella paikkakunnalla järjestetään erityislapsille suunnattua jumppaa. Erityisen mukavaa on, että vuorolle saavat osallistua myös sisarukset.

Sovelletut jumpat saapuivat pikkukaupunkiin melkein kolmekymmentä vuotta sitten. Idean isä on eläkkeellä oleva telinevoimistelun lehtori Erkki Tervo, jonka elämäntyötä on nuoresta saakka ohjannut tärkeä periaate: jokaisella on oikeus onnistua liikunnassa.

Nuoren opettajan haaste

Jooa Aro-Panula keskittyy ja suoriutuu tasapainohaasteesta mallikkaasti.

Kivelän kouluun suunnittelemassaan salissa Erkki on saanut todistaa lukemattomia onnistumisen hetkiä. Tällä kertaa yksi itsensä haastavista voimistelijoista on kuusivuotias Jooa Aro-Panula, joka käy jumpassa toista talvea.

Poika empii hetken, ennen kuin nousee tasapainoilemaan puomille.

– Jooa, sä osaat kyllä! joku kannustaa.

Poika uskaltautuu puomille ja ottaa tukea Erkin kädestä. Tämä neuvoo, miten tasapaino säilyy kapealla alustalla ja kehuu taitavasta suorituksesta.

Puomilta laskeutuu tyytyväinen pikkumies, joka äkkää oitis seuraavan tasapainohaasteen. Hän istahtaa voimistelupallon päälle ja yrittää pysyä pystyssä koskettamatta lattiaa. Edellisten kertojen harjoitukset ovat tuoreessa muistissa.

Seitsemänkymppinen Erkki muistaa hyvin ajan, jolloin ajatus telineillä jumppaavasta erityislapsesta oli mahdoton.

Down-lapsi pystyy moneen, kun vain saa tukea.

Hän sai ensikosketuksensa erityisliikuntaan 1960-luvulla Kemijärvellä, jossa opiskeli luokanopettajaksi. Opintoihin kuului opetusta kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. Nuorukainen pettyi pahasti huomatessaan, ettei osannut ohjata oppilaita liikuntatunnilla.

1970-luvun alussa Erkki kouluttautui liikunnanopettajaksi ja sai Jyväskylän yliopistosta liikunnan lehtorin paikan. Samoihin aikoihin tehtävässään aloitti ensimmäinen erityisliikunnan lehtori, Ulla Lahtinen. Hän tiedusteli Erkiltä, kiinnostaisiko tätä kokeilla erityisryhmien telinevoimistelua.

Että kiinnostiko! Erkki kysyi heti, mitä kehitysvammaisten olisi hyvä oppia. Pian hän ymmärsi, että tieltä olisi raivattava kaksi isoa estettä: vammaisille sopimattomat telineet ja yhteiskunnan nuiva suhtautuminen erityisliikuntaan.

Erkki aloitti telineistä. Hän tutustui ergonomiseen ajatteluun, jossa laitteet muutetaan liikkujille sopiviksi.

– Päätin, etten lopeta ennen kuin opin ja onnistun.

Kaikille sopivat telineet

Vuosikymmenten kehittelytyön tuloksena on syntynyt liuta telineitä ja patjoja, jotka sopivat kaikenlaisille liikkujille. Kun käyttäjä voi keskittyä laitteen sijaan liikkeeseen, hän pystyy kehittämään taitojaan.

Johannes Lehtomäki auttaa Hilma Lehtomäkeä kiipeilyseinällä.

Erkki Tervo korostaa, ettei ole kehittänyt ja toteuttanut laitteita yksin, vaan yhdessä monien ihmisten kanssa. Nykyään yhteistyökumppaneina on myös laitevalmistajia.

Sovelletut telineet on suunniteltu niin, että pienikokoinen liikkuja pääsee kipuamaan niille omin avuin. Värit ovat kirkkaita, jotta myös heikosti näkevän on helppo erottaa laitteet toisistaan.

– Ajatuksena on aina, että mikä on hyvä vammaisille, on hyvä muillekin.

Liikkujien terveydelliset rajoitteet on tärkeää ottaa huomioon. Jumppaajalla voi olla esimerkiksi yliliikkuvat nivelet, jolloin kuperkeikan tekeminen perinteisellä patjalla voisi olla vaarallista. Erkin ratkaisu on kuperkeikkapatja, jossa on säädettävä kolo päälle. Sovellettu patja tukee hartioita ja ohjaa liikettä. Pikkuhiljaa lihakset vahvistuvat ja motoriikka kehittyy. Niin kävi myös keuruulaiselle Jooalle.

– Jooa on oppinut kuperkeikan. Se on hänelle iso asia, Jooan äiti Kaisa Aro-Panula iloitsee.

Lapset roikkuvat voimistelurenkaissa, pyörähtelevät rekkitangolla ja pomppivat trampoliinilla. Menoa tekee mieli kutsua telinevoimisteluksi, mutta Erkki puhuu mieluummin kehonhallinnan kehittämisestä.

Mikä on hyvä vammaisille, on hyvä muillekin.

Tarkoituksena ei ole valmentaa lapsia kilpailuihin, vaan auttaa heitä oppimaan jokapäiväisessä elämässä tarvittavia kehonhallintataitoja. Tärkeintä on, että pienillä liikkujilla on hauskaa.

Erkki on kouluttanut jumppaseura Keurusjumpan nuorista ohjaajia, jotka pystyvät vetämään myös erityislasten liikuntatuokioita itsenäisesti.

Jooa nauttii trampoliinista, joka tuntuu pompauttavan kattoon saakka.

Ohjaajat näyttävät useita vaihtoehtoisia suoritustapoja, joista lapsi voi valita itselleen mieluisimman. Esimerkiksi kaarevan pukin päältä voi tulla alas pyllymäkeä, vatsallaan liukuen tai hyppäämällä.

Tapa, joka näyttää aikuisesta vaikealta, voikin olla lapselle helpoin. Esimerkiksi Jooa käy ennakkoluulottomasti kokeilemassa puomilla kävelemistä sivuttain.

Videot vievät viestiä

Erkki Tervo jäi eläkkeelle kolme vuotta sitten mutta jatkaa yhä telineiden ja liikuntapaikkojen suunnittelua sekä asenteisiin vaikuttamista Suomessa ja ulkomailla.

Suomessa on hänen mukaansa edelleen tuhansia koulujen liikuntasaleja, jotka rajaavat osan käyttäjistä pois. Erkki toivoo päättäjien ymmärtävän, ettei esteettömyyteen siirtyminen merkitse kaksinkertaisia kuluja. Sovellettuja telineitä voivat käyttää kaikki.

Liikuntakasvattaja kehottaa vanhempia vaatimaan lapsilleen liikuntamahdollisuuksia.

– Toiminta ei ole vielä kattavaa, joten sitä pitää saada laajennettua.

Erkki tekee erityisliikuntaa tunnetuksi jumppavideoilla, joilla erilaiset liikkujat näyttävät mallia liikkeiden tekemisessä.

Kymmenen vuoden aikana nettiin ladattuja klippejä on avattu jo 400 000 kertaa! Suosittuja ovat olleet esimerkiksi Down-lapsen ensimmäinen jumppa ja kehitysvammaisen voimistelijanuorukaisen kieppi.

Erkki toivoo videoiden tarjoavan käytännön neuvoja kaikille, jotka ovat tekemisissä erityisliikkujien kanssa.

Perheen yhteinen juttu

Jumppatuokio on päättymässä. Jooaa ujostuttaa, kun häneltä yrittää udella aamun kohokohtaa. Lopulta äiti saa selville, että kivointa oli hyppiä trampoliinilla.

Huppista keikkaa! Tiiu Aro-Panula testaa rekkitangolla pyörähtämistä. Taustalla vuoroaan odottaa Sylvi Lehtomäki.

Aro-Panuloiden perheelle Erkin järjestämät jumpat ovat koko perheen yhteinen harrastus. 9- ja 11-vuotiaat isoveljet käyvät omalla vuorollaan ja osallistuvat joskus myös Jooan ja 1-vuotiaan Tiiun jumppaan. Välillä mukaan lähtee myös isoäiti.

Sami-isä on tyytyväinen jumppaohjelman monipuolisuuteen.

– Tämä tukee kokonaisvaltaisesti sekä fyysistä että psyykkistä kehittymistä. Suurin oivallus on ollut se, että Down-lapsikin pystyy moneen, kun vain saa tukea.

Aro-Panulat arvostavat tapaa, jolla Erkki omistautuu asialleen.

– Erkki on tosi kannustava ja välittää lapsista aidosti.

Riemunkiljahdukset salissa voimistuvat jälleen. Aamun seuraava ryhmä on sännännyt telineille, joten Jooan perhe väistyy pukuhuoneeseen.

Erkin ja ohjaajanuorten päivä on vasta alussa.

Erkin jumppavideoita os: https://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/sport/eki/koe

Ekin vinkit kotijumppaan

• Harjoitelkaa perusasioita: kävelyä, juoksua, pallon potkimista ja heittelyä. Talvella voi kokeilla hiihtoa tai luistelua.
• Kehonhallintaa voi kehittää hyppimällä alas pieneltä korokkeelta ja keinuttamalla itseään sängyn laidalla.
• Leikkipuisto tarjoaa monipuolisia kiipeilymahdollisuuksia. Myös puun oksista voi roikkua.
• Tasapainoa voi harjoittaa kävelemällä epätasaisella alustalla, kuten lumella tai nurmikolla. Sisällä voi teipata lattiaan viivan, jota pitkin tepastella.
• Haastetta tasapainoiluun: kävelkää vanhasta vaahtomuovipatjasta leikatun suikaleen päällä.