Ensikodin tuki kantaa pitkälle
Ensikoti on kodinomainen paikka, jossa tuetaan perheitä ympärivuorokautisesti. Sitä tarvitaan, kun perheessä on mielenterveys- tai päihdeongelmia, erilaisia psykososiaalisia ongelmia tai arjen kaoottisuutta. Ensi- ja turvakotien liiton kahdeksassa ensikodissa Suomen eri kolkilla autettiin viime vuonna 291 äitiä, 392 lasta ja 88 isää.
Kuosmanen selvittää tutkimuksessaan, mitä ensikodissa olleille vauvaperheille kuuluu, mikä perheiden elämässä muuttui ja oliko aikaansaatu muutos vakaa. Haastattelututkimukseen osallistui 17 äitiä ja kolme isää eri puolilta Suomea.
Hoitojakson pituus ensikodissa riippuu kunnan kukkaron paksuudesta.
Tulokset ovat ilahduttavaa luettavaa. 1–5 vuotta ensikotijakson jälkeen äitien terveydentila oli yleensä kohentunut ja arki sujui normaalin lapsiperheen tapaan omassa kodissa. Kaikilla äideillä oli tulevaisuuden suunnitelmia työelämän ja opiskelujen suhteen, ja osa niitä jo toteuttikin.
Ikävä puoli asiassa on se, että ensikodin hoitojakson pituuden määrittelee usein kunnan kukkaron paksuus, ei niinkään vauvan tai äidin tarpeet. Liian lyhyen hoitojakson varaan jääneistä äideistä joka viides palasi ensikotiin voinnin ja toimintakyvyn romahdettua, ja kuntoutuminen jouduttiin aloittamaan alusta.
Tässä jos missä kunnat säästävät väärässä paikassa. Äidin ja vauvan kuntoutus ensikodissa maksaa alle kymppitonnin kuukaudessa, ja sillä voidaan välttää vauvan sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Sijoitus perhekotiin tai laitoshoitoon maksaa 60 000–90 000 euroa vuodessa, ja täysi-ikäisyyteen mennessä sijoituksen kustannukset nousevat yli miljoonaan euroon per lapsi.
>Sinikka Kuosmanen: Elämäni paras päätös. Tutkimus ensikotien työn vaikuttavuudesta. Ensi- ja turvakotien liitto, 2017. Julkaisu on luettavissa liiton kotisivuilla.
