Elina Hirvonen: Seksuaalirikosten uhrien kokemuksia ei pidä käyttää vaalitaistelun välineinä
Elina Hirvonen kirjailija documentaristi
Kaupungilta lähtiessä oli vaihdettava lenkkarit jalkaan ja puristettava avainta nyrkissä. Kotiin kävellessä autot hidastivat, miehet rullasivat ikkunan auki ja kysyivät: ”Annatko?” tai ”Mitä maksaa?” Oli käveltävä eteenpäin ja leikittävä ettei kuule. Oli 1980-ja 1990-luvun taite, olin teini-ikäinen.
En kertonut kenellekään aikuiselle, että tuntemattomat miehet yrittivät kadulla tarttua minuun kiinni ja ehdottivat seksiä. 13-vuotiaan ystäväni 18-vuotias poikaystävä vaati tätä harrastamaan seksiä kavereidensa kanssa. Hänkään ei kertonut aikuisille. Ei myöskään se ystävä, jonka housut riisuttiin väkisin junassa.
Viime viikkoina olen miettinyt niitä kokemuksia paljon.
Oulussa kuoli viime syksynä nuori tyttö. Hän oli yksi alaikäisiin kohdistuneen seksuaalirikossarjan uhreista.
Rikosten uhreille tehty pahuus kuristaa sydäntä. Siksi ajatukset on pidettävä tärkeimmässä: uhreiksi joutuneissa lapsissa.
Aikuisten alaikäisiin kohdistamat seksuaalirikokset, edes laajat ja systemaattiset, eivät ole Suomessa uusi tai ulkopuolelta tullut ilmiö. Vuonna 2012 poliisi tutki hyväksikäyttöjen sarjaa, jossa alle 16-vuotiaita uhreja oli useita satoja ja epäiltyinä 18 suomalaista miestä.
Silti kehityksen suunta on ollut vuosia hyvä: kansallisen lapsiuhritutkimuksen mukaan vuonna 1988 seitsemällä prosentilla yhdeksäsluokkalaisista tytöistä oli hyväksikäytöksi luokiteltavia seksuaalikokemuksia aikuisen kanssa, kun vuonna 2013 vastaava luku oli neljä prosenttia.
Samalla yhä suurempi osa rikoksista tulee poliisin tietoon.
Tämän ajan uusia piirteitä ovat internetin kautta tapahtuva houkuttelu, joidenkin maahanmuuttajaryhmien yliedustus rikoksentekijöinä sekä maahanmuuttajataustaisten naisten ja tyttöjen muita korkeampi riski joutua seksuaalirikosten uhriksi.
Tärkein kysymys on, mitkä juuri nyt ovat tehokkaimmat keinot näiden rikosten ehkäisyyn.
Vaalien alla jokaisella poliitikolla on ilmeinen tarve sanoa Oulun rikossarjasta jotain.
Silti toivoisin, että poliitikot puolueesta ja agendasta riippumatta olisivat hetken hiljaa. Seksuaalirikosten uhrit ansaitsevat, että heidän kokemuksiaan ei valjasteta ulkopuolisten agendojen välineiksi.
Pitkän aikavälin kehitys osoittaa, että lapsiin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden ehkäisyssä on Suomessa tehty jotain oikein.
Myös Oulun rikossarjasta herännyt suru ja järkytys on mahdollista kääntää toimiksi, jotka ehkäisevät rikollisuutta ja parantavat uhrien asemaa. Asiantuntemusta näiden toimien löytymiseen on Suomessa paljon. Nyt asiantuntijoiden kuulemiseen ja yhteisten tavoitteiden asettamiseen olisi hieno hetki.
Elina Hirvonen on helsinkiläinen kirjailija, dokumenttielokuvaohjaaja ja kahden lapsen äiti.
