Elämäntilanteeseen sopivaa tukea
Hanna Heinonen LSKL toiminnan johtaja
Kohtasin asiakastyössä alakouluikäisen tytön. Hän huolehti täysin itsenäisesti arjestaan, kun vanhempien rahat ja kiinnostus suuntautuivat alkoholin käyttöön. Meistä moni ei voi edes kuvitella tytölle normaalia perhe-elämää: huolta ruuasta, pelkoa omien läheisten arvaamattomasta käytöksestä, ikätasoon nähden kohtuuttomia vastuita ja liian vaativia tehtäviä.
Juuri näistä syistä alkoholipolitiikka ei saisi olla vain elinkeinopolitiikkaa. Sen tulisi huomioida ennen kaikkea lapsen etu, edistää vain alkoholin kohtuukäyttöä ja suojella siten lapsia liikakäytön haittavaikutuksilta. Jos alkoholipolitiikalla halutaan ensisijaisesti vahvistaa yhteiskunnan taloudellista perustaa, ollaan pahasti hakoteillä. Lapset huomioiva alkoholipolitiikka on investointia tulevaisuuteen.
Hyvän lapsuuden rakennusopissa tehdään oikea-aikaisia investointeja, asetetaan lasten tarpeet etusijalle päätöksenteossa ja tarkastellaan asioita pitkäjänteisesti.
Suomi tarvitsee perhekeskusverkoston
Lähestyvät kuntavaalit käydään muutosten pyörteissä. Isoja uudistuksia on tulossa erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka siirtyvät 18 maakunnan järjestettäviksi. Nyt synnytetään uuden työnjaon mukaisia päätöksentekorakenteita, mutta kuntiin jää edelleen paljon meitä ihmisiä lähellä olevia asioita.
Hyvinvoinnin perusta luodaan jatkossakin kunnissa – olivatpa keinoina sitten koulutukseen ja varhaiskasvatukseen liittyvät asiat tai laajemmin elinkeinopolitiikkaan tai kaavoitukseen niveltyvät ratkaisut. Kuntavaaleissa on siis tärkeää äänestää.
Meneillään olevia muutoksia on vaikea hahmottaa. Tuoko sote-uudistus ja siihen kytkeytyvä valinnanvapausmalli toivottuja kustannussäästöjä, joiden avulla hyvinvointivaltion toimivuus turvataan jatkossakin? Pysäyttävätkö uudistukset käynnissä olevan eriarvoistumiskehityksen? Onko palveluja tulevaisuudessa entistä helpompi vai vaikeampi sovittaa yhteen?
Suuri muutos palauttaa ajattelemaan arkea lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta. He tarvitsevat ennen kaikkea yksilöllistä ja elämäntilanteeseensa sopivaa tukea, kannustusta ja palvelua.
Seuraan tyttäreni ensimetrejä äitinä ja pohdin paljon sitä, painuuko yksittäisen lapsen ja vanhemman arki muutoksissa ja kehittämistyössä taka-alalle.
Arjen sujumista voitaisiin helpottaa pienillä asioilla. Tarvittaisiinko hieman tiiviimpää kontaktia äitiysneuvolaan ennen synnytystä? Toimisiko vanhempainvalmennus paremmin vuorovaikutuksellisena kohtaamistilanteena, eikä itsenäisesti verkossa suorittamalla? Ja voisiko samasta asiasta saadut erilaiset neuvot sairaalasta ja neuvolasta yhdenmukaistaa?
Suomi tarvitsee perhekeskusverkoston, jossa nämä pienet asiat asettuvat yhtä tärkeiksi kuin suuret kehittämislinjat. Hyvinvointivaltio ja sen palvelut ovat kuitenkin olemassa ihmistä, eivät rakenteita ja kehittämistyötä varten.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja.
