Elämää ilman väkivaltaa
”Minä haluan vain, että minulla olisi samat oikeudet kuin valkoisilla tytöillä. Haluan, että minuun kohdistuva väkivalta ja väkivallan uhka otetaan yhtä vakavasti kuin kenen tahansa kohdalla. Haluan, että myös minun oikeuteni päättää omasta kehostani ja elämästäni nähdään ihmisoikeuskysymyksenä, ei kulttuurisena kysymyksenä.”
Näin sanoi nuori, lähes koko elämänsä Suomessa asunut somalitaustainen nainen, kun puhuimme kunniaan liittyvästä väkivallasta ja nuorten tyttöjen elämän rajoittamisesta kunniaan vedoten. Hän koki, että maahanmuuttajataustaisten perheiden nuoret, erityisesti tytöt, joutuvat usein luovimaan tuollaisten tilanteiden kanssa yksin, ilman tukea ja tietoa siitä, mistä apua voisi saada.
Helsingin Sanomat julkaisi elokuussa ansiokkaan jutun nuorten tyttöjen ja joskus myös poikien elämän rajoittamisesta kunnian nimissä. Jutussa käy ilmi, miten monelta Suomessa asuvalta nuorelta naiselta ja tytöltä kielletään asioita, joita enemmistöön kuuluvat pitävät itsestään selvinä: jalkapallon pelaaminen, koulun uimaretket, ystävien valitseminen.
Erityisesti tyttöjen elämän rajoittaminen kunnian nimissä ja sen äärimmäinen muoto eli väkivalta, koskee monia yhteisöjä, mutta ei kaikkia perheitä yhdenkään yhteisön sisällä.
Suomessa ilmiötä on tutkittu toistaiseksi vähän ja sen tunnistamiseen ja torjumiseen on viranomaistasolla panostettu huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa.
On arvokasta, että erityisesti maahanmuuttajataustaiset naiset ovat nyt alkaneet puhua ilmiöstä julkisesti. Monet heistä tekevät sekä esimerkillään että toiminnallaan vaikuttavaa työtä ilmiöön puuttumiseksi, mutta työtä ei saa jättää yksin heille. Kyse on yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista.
Oikeusvaltioon ei kuulu rinnakkaisyhteiskuntia, joissa joidenkin ihmisten elämää rajoitetaan esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella.
Juridisesti jo Suomen allekirjoittama ja ratifioima Istanbulin sopimus velvoittaa sopimusvaltioita toimimaan aktiivisesti kunnian nimissä tehtyjen rikosten ehkäisemiseksi. Inhimillisesti jokaisella, taustasta riippumatta, on oikeus elää ilman väkivaltaa tai sen uhkaa ja kokea, että yhteiskunta tekee kaikkensa suojellakseen heitä.
Ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole tapahtunut yhdessäkään kulttuurissa tai yhteisössä itsestään, vaan kaikkialla niiden eteen on pitänyt ja pitää yhä tehdä töitä.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua on viime vuosikymmenten aikana vähennetty Suomessa onnistuneesti.
Onnistuminen on mahdollista myös kunniaan liittyvän kontrollin kitkemisen suhteen. Se vaatii halua ja kykyä tunnistaa ilmiön erityispiirteet ja laajuus sekä resursseja tehokkaisiin toimiin. Yhteiskunnan viestin aiheesta puhuneille ihmisille ja sen kanssa kamppaileville nuorille on oltava: teidän oikeutenne ovat samat kuin enemmistöllä, ja me puolustamme niitä yhdessä.
Elina Hirvonen on helsinkiläinen kirjailija, dokumenttiohjaaja ja kahden lapsen äiti.
Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,
että julkaisemme aina joitakin printtilehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.
Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printtilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.
Painatamme lehden Punamustan painotalossa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.
