”Ei tarvitse tavoitella täydellistä joulua, kun tärkeäksi muodostuu matka päämäärään.”
Hanna Heinonen toiminnanjoht LSKL
Vieläkin hiki pukkaa otsalle, kun muistelen, miten vuosia sitten etsin hyvää tapaa toimia vanhempana esikoiselle. Sain tukea vanhemmuudelle lapsen isältä, vertaisilta ja lähipiiristä. Neuvolassa puhuttiin kasvukäyristä, rokotusohjelmasta, kuulon testauksesta ja muista lähinnä fyysiseen kehitykseen liittyvistä asioista, mutta vanhemmuuden tuen muodoista tai tarpeesta ei keskusteltu.
Perhekeskustoiminnan kehittäminen on hyvä esimerkki muutoksesta. Siinä lapsiperheille suunnataan lähipalveluina hyvinvointia ja kehitystä edistäviä varhaisen tuen muotoja neuvolan ohella. Hajallaan olevat palvelut verkostoidaan, jottei tukea tarvitseva perhe joudu tekemään salapoliisityötä löytääkseen oikeat palvelut.
On hienoa, että järjestöjen tarjoamaa toimintaa, tukea ja palvelua viedään osaksi perhekeskustoimintaa. Perheiden näkökulmastahan on ihan turhaa erotella, mikä tai kuka mitäkin palvelua tarjoaa. Tärkeintä on niiden saatavuus ja saavutettavuus.
Olisin varmasti hyödyntänyt perhekeskustoimintaa, jos sitä olisi ollut tarjolla vanhemmuusmatkani alkutaipaleella.
Vanhempana olemisen taidoista keskeisimpiä on kyky opetella tunnistamaan omia tunteitaan. On tärkeää selviytyä myös arjen kielteisistä tunteista ja auttaa lasta ilmaisemaan tunteitaan toiset huomioon ottavalla tavalla.
Lapset seuraavat suurella mielenkiinnolla, miten vanhemmat suhtautuvat tilanteisiin, jotka ärsyttävät tai harmittavat heitä. Entä miten vanhemmat ilmaisevat myönteisiä tunteitaan ja välittämistä? Kannattaa oppia sanoittamaan paitsi hyvät tunteensa myös ne, jotka harmittavat ja rasittavat. Näin lapsi oppii, että kaikenlaiset tunnelmat ja tunteet kuuluvat arkeen.
Lapsi oppii senkin, että arjessa on monenlaista läsnäoloa. Pelkkä paikallaolo ei riitä, jos vanhemman huomio jakautuu älylaitteiden ja kotitöiden kesken tai arki on muuten vaan kiireellä höystettyä.
Erityisesti tähän vuodenaikaan tulisi luopua yksin tekemisen perinteestä. Yhdessä tekeminen lisää kohtaamisia, läsnäoloa ja hyvinvointia. Yhdessä tehden asiat on myös helpompi asettaa mittasuhteisiin. Ei tarvitse tavoitella täydellistä joulua, kun tärkeäksi muodostuu matka päämäärään.
Minun jouluni askelmerkit liittyvät yhdessä jaettuihin hetkiin perheen, ystävien ja kollegoiden kanssa. Se tarkoittaa glögin nauttimista, yhteisiä musiikkinautintoja, reseptien vaihtoa ja kokeiluja keittiössä. Tärkeintä on yhdessäolo ja rauhoittuminen.
Meidän perheessä kiire valutetaan hikikarpaloiden muodossa pois aatonaaton yhteisellä liikuntahetkellä. Yhdessä jaetun ilon kautta on hyvä suunnata joulun viettoon.
PS.
Iloa ikimetsästä
Lastensuojelun Keskusliitto toivottaa hyvää mieltä ja suvaitsevuutta kaikkiin vuodenkierron juhliin.
Tänä vuonna muistamme kaikkia lukijoitamme lahjoittamalla perinteiset joulukorttirahat Luonnonperintösäätiölle ja ostamalla palan ikimetsää. Näin tulevatkin sukupolvet saavat nauttia metsien monimuotoisuudesta ja säilyttää luontosuhteensa.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
