Babar ja Valtteri
Ostettiin kirppikseltä dvd:nä yli 80-vuotias klassikko, Babarin ensiaskeleet. Tarina oli se aito ja alkuperäinen, se, jossa salametsästäjä ampuu Babarin äidin ja sitten kuolee kuningasnorsukin kärpässieneen.
Loppu on tässä lumoavassa norsujen valtakunnassa ylevä ja onnistunut: kuninkaaksi kruunatun Babarin ja kuningatar Celesten onni on täydellinen.
Katseltiin elokuvaa viisi- ja kolmivuotiaan kanssa. Väliin heitä pelotti ja sormet eksyivät suuhun.
Valtterin reaktio oli yhtä aito kuin isosiskonsakin, mutta hän lisäsi, että ottaisi miekan ja löisi sillä sitä pahaa metsästäjää!
Mistä tällainen ratkaisutapa tulee? Ei varmaan vanhemmilta… Heidäthän minä tunnen. Olisiko siinä jotain kulttuurista tai biologista?
Mutta ehkä näin pitääkin olla, että mies suojelee. Sitähän lasten suojelussakin tarvittaisiin: miestä, joka suojelee ja varjelee omiaan. Sen näyttää jo kolmivuotiaskin oivaltavan.
Kehutaan ja vahvistetaan
Tämä on tuttu ohje lasten kasvatuksessa, mutta ehkä se pätee myös, kun halutaan vaikuttaa aikuisiin. Tyhjästä ei kannata kehua, mutta kun todella on saatu jotain aikaan, niin miksipä ei? Tämä tuli mieleen erityisesti viime vuonna, kun juhlittiin Lapsen oikeuksien sopimuksen 25-vuotispäivää.
Suomalaiset lapset ovat hyötyneet tästä sopimuksesta ja sen ohjaavasta vaikutuksesta. Se on huomioitu resurssien jaossa ja pyrkimyksissä tukea tasa-arvoisesti jokaisen lapsen mahdollisuuksia.
Kaikissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi onkin kärkisijoilla niin lasten kuin äitien aseman suhteen, mistä voi kiittää poliitikkojamme.
Kehumalla voidaan vahvistaa myönteistä kehitystä. Lapsen oikeuksien sopimus antaa hyvän pohjan hyville päätöksille. Jatketaan tätä työtä yhdessä.
PS.
Ei parane myöskään unohtaa, että Linnanmäki on ainutlaatuinen huvipuisto maailmassa. Sen omistava Lasten Päivän Säätiö jakoi viime vuonna lastensuojeluun peräti 3,9 miljoonaa euroa.
