Äidiksi nelikymppisenä: ”Siirsin pelot syrjään lapsitoiveen tieltä”

Kun nelikymppinen nainen saa vauvan, uni ja palautuminen nousevat arjessa tärkeiksi asioiksi. Väsymyksen ja uupuneen kehon vastapainoksi ikä ja eletty elämä tuovat tullessaan mielenrauhaa, itsevarmuutta ja läsnäolon kykyä. Se tuo armollisuutta myös omaan vanhemmuuteen.

Tämän ovat huomanneet viime heinäkuussa syntyneiden poikien äidit Kati Leskinen, 42, ja Annika Saarikko, 41. Veetin ja Laurin ikäero on vain kolme päivää.

Varsinais-Suomessa asuva kaksikko on ystävystynyt samanlaisen elämäntilanteen myötä, vaihtanut ajatuksia ja antanut toisilleen vertaistukea. Heitä yhdistää myös se, että molemmilla on jo kokemusta aiemmasta raskaudesta, synnytyksestä ja vauvavuodesta: Saarikolla on ennestään 10- ja 5-vuotiaat pojat, Leskisellä 7-vuotias poika.

Kati Leskinen palasi työhönsä Turkuseuran toiminnanjohtajaksi helmikuun alussa ja Annika Saarikko kansanedustajaksi pääsiäisen tienoilla. Kummankin puolisot jäivät vanhempainvapaalle hoitamaan vauvaa.

Töihin paluu pakotti Leskisen perheen uudenlaisiin nukkumisjärjestelyihin, sillä työpäivät eivät suju ilman kunnon yöunia. Siksi puoliso nukkuu vauvan kanssa eri kerroksessa kuin Kati ja vanhempi poika. Leskinen toivoo unien paranevan pikkuhiljaa.

Kati Leskinen sai raskausaikana kuulla kommentteja liittyen sekä omaan että sikiön terveyteen. Hän itse ei kokenut raskautta merkittävästi erilaisena kuin nuorempana.

Naisia on yhdistänyt voimakkaasti uni ja sen puute sekä se tosiasia, että palautumiseen tarvitsee enemmän aikaa kuin aikaisemmin.

– Minulle yöherätykset aiheuttivat saman kuin esikoisenkin kohdalla eli menin ylikierroksille. Minun oli vaikea saada yöllä uudestaan unta ja olin aikamoisen loppu, Leskinen sanoo.

Saarikko pohtii, että uni on lapsiperhe-elämän ydin ja yö toinen tapahtumien keskus – vanhemmuus jatkuu myös silloin, kun muu maailma nukkuu. Jollei vauva valvota, isommat lapset saattavat tarvita vanhempaa sairasteluiden takia tai kömpiä muuten vain viereen.

Uni on suuri teema siksikin, että sillä on vaikutusta päiviin ja muun perheen hyvinvointiin.

– Uni pitää nostaa esiin myös parisuhteen takia. Jos yöt ovat levottomia, aikuinen ei ole päivisin paras versio itsestään, ei vanhempana eikä puolisona. Vähitellen se voi vaikuttaa myös parisuhteeseen, Saarikko sanoo.

Emme suosittele aloittamaan ensimmäisen raskauden yrittämistä 40-vuotiaana.

Väsymyksen vastapainona nelikymppisillä äideillä on mielenrauhaa, luottamus itseen vanhempana ja syvä ilo vauvan läsnäolosta sekä kasvun ja kehityksen seuraamisesta.

– Äitiyden kanssa on rauha, kun itsensä kanssa on rauha. Vanhempainvapaan aikaisia hienoja kokemuksia olivat ehdottomasti varmuus ja se, että pystyin olemaan enemmän läsnä, sanoo Leskinen.

Kaksikolta on ilmestynyt Mamakulaari-podcast, jossa he ruotivat nelikymppisten äitien vanhemmuutta. Tai geriatrista äitiyttä, kuten molempia hymyilyttävä termi kuuluu.

– Emme ihastele tilannetta, vaan kuvaamme tosiasioita. Emme oman kokemuksemme valossa suosita ainakaan aloittamaan ensimmäisen raskauden yrittämistä 40-vuotiaana, sillä hedelmällisyyden lasku tulee väistämättä vastaan. Siihen saattaa kaatua ainakin haave useammasta lapsesta. Toki romahtaneen syntyvyyden maassa kaikki raskaudet ovat enemmän kuin toivottuja, nelikymppistenkin, sanoo Saarikko.

Annika Saarikko (vas.) ja Kati Leskinen ovat pohtineet sitä, millaista on olla poikien äiti tässä ajassa. ”Kun miettii naisten aseman muutosta Yhdysvaltojen tilanteesta käsin tai tiettyjä eurooppalaisia puoluevirtauksia, on hyvä opettaa pojat kunnioittamaan naisia”, sanoo Saarikko.

Tällä hetkellä muutama prosentti naisista synnyttää yli nelikymppisenä. Määrä on edelleen pieni, mutta ollut kasvussa viime vuosina.

Molemmat sanovat jaksaneensa nuorempana vauva-ajan fyysisesti paremmin. Raskausaikakin oli Saarikolla aiempaa rankempi. Leskinen taas ei kokenut raskauden poikenneen aiemmasta oleellisesti.

– Sain raskausaikana kuulla varovaisia kommentteja liittyen sekä omaan että sikiön terveyteen. Joku huomautti esimerkiksi siitä, että keskenmenot ovat tuossa iässä yleisempiä ja vauva saattaa syntyä vammaisena, sanoo Leskinen.

Tämä johti siihen, että Leskinen alkoi luoda itselleen jonkinlaista suojaverkkoa, uutta identiteettiä vanhempana.

– Geriatrinen äitiys on erilaista, ehkä juuri suhteessa ympäristöön, sanoo Leskinen.

Kumpikin tiedostaa olevansa hyvin onnekas saatuaan lapsen vielä nelikymppisenä. Kaksikko haluaa puhua hedelmällisyystietoisuudesta: biologialle emme voi mitään. Saarikko puhuu myös siitä, kuinka hänellä oli luonnonvoiman kaltainen toive vielä kolmannesta lapsesta.

– Kaikki raskausaikaan liittyneet pelot liittyen lapsen terveyteen ja omaan jaksamiseen ja tietoisuus omasta iästä olivat sivuun työnnettävissä toiveen tieltä. Laurin syntymä oli suuri toive ja sen toteutuminen elämäni ihanimpia asioita.

Jos kaikki menee hyvin, vanhemmat ovat kuusikymppisiä lapsen valmistuessa toiselta asteelta.

Mamakulaarissa kaksikko pohtii myös sisaruutta, joka on yhä harvinaisempaa mitä iäkkäämpänä naiset synnyttävät ensimmäisen lapsensa. Sisarus saattaa olla kuitenkin ihmiselle pitkäaikaisin ihmissuhde elämässä.

Saarikko on huomannut, että omalle 5-vuotiaalle hänen 10-vuotias veljensä on jopa vanhempia suurempi auktoriteetti sen suhteen, miten elämää kuuluu elää.

Sisaruuden rinnalla tulee puheeksi se, että nelikymppisenä lapsen saanut on iäkkäämpi vanhempi myös lasten kasvaessa. Jos kaikki menee hyvin, vanhemmat ovat kuusikymppisiä lapsen valmistuessa toiselta asteelta.

Toisaalta ihmiset elävät nykyään pidempään kuin ennen, joten miksei vanhemmaksikin voisi tulla aiempaa iäkkäämpänä.

Paluu vanhempainvapaalta työelämään on yksi vanhemmuuteen oleellisesti liittyvä ulottuvuus. Sekä Leskinen että Saarikko ovat vauvan saamisen jälkeen pohtineet omaa ammatillista identiteettiään.

Kati Leskinen kirjoittaa toiminnanjohtajuuden rinnalla kirjaa geriatrisesta vanhemmuudesta. Kirjan lähtökohta on, että korkeammat synnytysiät ovat tulleet yhteiskuntaamme jäädäkseen, ja yli 40-vuotiaiden vanhemmuus on pysyvä ja kasvava ilmiö. Leskinen haluaa selvittää, mitä kaikkea tästä seuraa ja millaista on vanhemmuus kypsemmällä iällä.

Saarikolle vanhempainvapaa on ollut tervetullut hengähdystauko ja suvantovaihe miettiä, mitä seuraavaksi. Takana ovat intensiiviset työvuodet pandemiakriisin keskellä ja puolueen johdossa.

– Itselläni työidentiteetti on jatkuvasti läsnä äitiyden rinnalla, sanoo Saarikko.