10 kysymystä lukivaikeudesta

1. Miten lukivaikeus ilmenee, vastaava tutkija Riikka Heikkilä Niilo Mäki Instituutista (nmi.fi)?

Ensimmäiset merkit voi huomata jo ennen kouluikää. Eskarissa kirjaimet eivät jää mieleen ja oman nimen kirjoittaminen on hankalaa. Myöhemmin koulussa lukivaikeus voi ilmetä esimerkiksi virheellisenä lukemisena ja kirjoittamisena.

Etenkin vierasperäisten sanojen tai peräkkäisiä konsonantteja sisältävien sanojen lukeminen voi olla vaikeaa. Traktori ja magnetofoni eivät millään mene oikein. Kirjoittaessa kaksoiskonsonantit typistyvät.

Lukeminenkin voi olla työlästä ja viedä pidemmän ajan kuin ikätovereilla. Lukivaikeus näkyy usein myös ongelmina luetun ymmärtämisessä.

2. Mistä lukivaikeus johtuu?

Se on usein perinnöllistä muttei aina. Lapsella voi olla lukivaikeus, vaikkei sitä lähisuvussa esiintyisikään. Perimästämme on tunnistettu geenejä, jotka aiheuttavat poikkeamia kielelliseen käsittelyyn keskittyvissä aivoalueissa.

Monesti takana on fonologisia eli äänteiden erotteluun liittyviä pulmia, jotka näkyvät lukemisen ja kirjoittamisen epätarkkuutena.

Lukivaikeus ei liity älykkyyteen.

Lukivaikeuden taustalla voi olla myös puutteita nopean nimeämisen taidoissa. Silloin tuttujenkin nimikkeiden, kirjainten tai numeroiden hakeminen mielestä on työlästä, mikä vaikuttaa lukusujuvuuteen. Joillekin sekä äänteiden erottaminen että nopea nimeäminen voi olla hankalaa.

Lukivaikeus ei liity älykkyyteen.

3. Onko lukivaikeus helppo tunnistaa?

Lukivaikeudesta voi puhua jatkumona. Sen toisella laidalla lukeminen on hyvin vaikeaa, ja toisessa päässä viiva lukivaikeuden ja normaalin kehityksen hitauden välillä on veteen piirretty. Varsinkin koulupolun alussa lasten lukuvalmiudet ovat hyvin erilaiset. Toiset lukevat romaaneja, ja toiset eivät ole lukemista edes harjoitelleet.

Nykyisin lukivaikeus tunnetaan paremmin, ja sen tunnistamiseen on luotu paljon välineitä ja testejä.

Opettajien ja erityisopettajien tulee seurata, miten lapsen lukutaito kehittyy suhteessa ikätasoon. Jo esikoulun henkilökunta voi huomata siitä merkkejä.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos läksyjen tekeminen on toistuvasti hankalaa.

Riippuu paljolti koulun käytännöistä ja resursseista, miten hyvin lukivaikeudet huomataan. Monessa koulussa testejä tehdään säännöllisesti.

Lukemisen ja kirjoittamisen ongelmat on yleensä helpompi huomata kuin lukusujuvuuden vaikeudet, sillä oppilas voi kirjoittaa lähes virheettä, vaikka lukeminen olisi työlästä.’

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos läksyjen tekeminen on lapsesta toistuvasti vastenmielistä ja hankalaa. Erityisen tarkkaan kannattaisi seurata lasta, jonka lähisuvussa on oppimisvaikeuksia.

4. Miten vanhemmat voivat tukea lasta?

Lukeminen on parasta lääkettä. Vanhempi voi lukemalla sytyttää lapsessa innon lukemiseen ja kirjoihin jo ennen kouluikää. Satujen kuunteleminen kehittää myös sanavarastoa ja kuullun ymmärtämistä.

Ääneen lukemista voi jatkaa kouluikäisellekin, ja taitoja voi harjoittaa vuoron perään ääneen lukemalla.

Vanhemman tehtävä on tukea lasta ponnisteluissa, ei ryhtyä opettajaksi. Hänen pitää huolehtia, että tieto lapsen lukemisen pulmista kulkee kouluun. Opettaja ei voi tietää läksyongelmista, jollei niistä kerrota.

Vanhemman pitää huolehtia, ettei lapsi kuormitu liikaa.

5. Millaisia tukitoimia koulu voi tarjota?

Opettaja voi pitää lukemista jatkuvasti kannustavasti esillä. Hän voi antaa lukuläksyjä, pitää lukutunteja, kirittää hankkimaan lukudiplomeja…

Jos lapsen lukivaikeus on tunnistettu, voidaan tarvita erityisopetuksellista tukea. Riippuu kehitysvaiheesta, pitääkö harjoitella kirjaimia tai tarkkaa lukemista. Lukemisen sujuvuutta voi kehittää yksittäisiä tavuja lukemalla.

Alakoulun ylemmillä luokilla keskitytään usein luetun ymmärtämiseen. Voi harjoitella ymmärtämistä tukevia lukutekniikoita, ja opiskelun apuna voi käyttää äänikirjoja.

Jokaisessa koululuokassa keskimäärin yhdellä tai kahdella lapsella on lukivaikeus.

Lukivaikeutta ei tarvitse diagnosoida lääkärin vastaanotolla, vaan opettajan tai erityisopettajan tekemä tunnistus riittää. Suomessa valtaosa tukea saavista lapsista ei olekaan saanut diagnoosia.

Jotta lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus voidaan ylioppilastutkinnossa ottaa huomioon, tulee kokelaan hankkia asiaa koskeva lausunto, jonka antaa asiaan perehtynyt erityisopettaja, psykologi tai puheterapeutti.

6. Entä jos koulun tuki ei riitä?

Tukea voi hakea koulun ulkopuolelta. Neuropsykologinen kuntoutus auttaa usein lapsia, joilla on sitkeitä oppimisvaikeuksia. Yleensä koulupsykologi tekee tutkimukset ja tarvittaessa lähetteen kunnalle, joka päättää, myöntääkö se lapselle maksusitoumuksen kuntoutukseen.

Tutkimuksiin voi hakeutua myös yksityiselle puolelle. Monet yksityiset sairauskuluvakuutukset korvaavat tutkimuksia, mutta eivät yleensä kuntoutusta.

7. Miksi lukivaikeuteen kannattaa puuttua?

Hoitamatta jättämisestä voi seurata negatiivinen kehä. Vaikeus voi näkyä pulmina luetun ymmärtämisessä, jolloin ongelma heijastuu kaikkiin lukuaineisiin. Vieraiden kielten opiskelukin on hankalaa. Kun opiskelu tuntuu vaikealta ja työläältä, motivaatiokin laskee helposti.

Alisuoriutuminen voi rajata jatko-opintomahdollisuuksia, jolloin unelmaura voi jäädä haaveeksi. Mitä varhaisemmin lukivaikeuteen puututaan, sitä todennäköisemmin tätä ehkäistään.

8. Voiko lukivaikeudesta seurata jotain hyvää?

Taannoin joku puhui lukivaikeudesta supervoimana, muttei se sitä ole. Sinnikkyyttä ja ahkeruutta se voi opettaa, sillä voittaakseen lukemisen pulmat lapsen pitää harjoitella ja tehdä töitä tavallista enemmän.

9. Voiko lukivaikeuden selättää?

Jos lukivaikeus on melko lievä ja lukemista sekä kirjoittamista harjoittelee ahkerasti, se voi lievittyä niin, ettei juuri arjessa haittaa.

Hyvin hankala lukivaikeus, jonka taustalla on nimeämisen pulmia, voi kulkea tavalla tai toisella mukana koko elämän. Vaikeuksia voi kuitenkin yleensä lievittää harjoittelemalla.

Lukivaikeuden kanssa voi oppia elämään: se on vain yksi saari elämän meressä.

10. Miten tavallista on, että lukivaikeus huomataan vasta aikuisiällä, neuropsykologian erikoispsykologi Johanna Nukari Kuntoutussäätiöstä (kuntoutussaatio.fi)?

Mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse, sen todennäköisempää on, ettei lukivaikeutta ole havaittu kouluiässä. Mutta edelleen on ihmisiä, jotka valmistuvat peruskoulusta ilman, että heidän lukivaikeuttaan on huomattu.

Vielä aikuisiälläkin voi olla tietämätön oppimisvaikeudestaan, eikä omaa lukusujuvuuttaan oikein pääse vertailemaan muihin.

Aikuisiakin hakeutuu neuropsykologisiin tutkimuksiin lukivaikeusepäilyn vuoksi. Monelle diagnoosi on vapauttava kokemus: en olekaan laiska, vaan hankaluuksille on toinen selitys.

Aikuinenkin voi hakea tukea: voi harjoitella lukustrategioita tai digitaalisten apuvälineiden käyttöä. Lukivaikeuden perusteella saa Celia-kirjaston äänikirjat ilmaiseksi käyttöönsä. Myös psyykkinen tuki on monelle tärkeää.

”Testin jälkeen koulunkäynti helpottui”

Alakoulun neljännellä luokalla naantalilainen Salla Tähtinen luki vain vaivoin. Lukeminen oli hidasta ja virheellistä, välillä teksti muuttui mielessä joksikin aivan muuksi. Kirjoittaessa kissasta tulikin kisa tai kisssa, ja englannin sanojen opettelu tuntui mahdottomalta.

Ongelmat saivat Sallan äidin miettimään, voisiko kyse olla lukivaikeudesta. Ja olihan se: koulupsykologin testeissä epäily sai vahvistuksen.

– Testin jälkeen koulunkäynti helpottui. Sain oppikirjoista äänikirjaversiot ja kirjoitustehtäviäni kevennettiin. Lukuaineet sujuivat hyvin, mutta kielet ja äidinkieli olivat edelleen hankalia, Salla Tähtinen, 17, kertaa.

Sittemmin yläasteella ja lukiossa Salla on saanut erityisopettajilta tukiopetusta ja vinkkejä erilaisista luku- ja muistitekniikoista. Kokeita hän on saanut suorittaa kahdessa osassa, jolloin luku-urakka on helpottunut.

Tukitoimien ansiosta kielten opiskelu on alkanut vähitellen sujua, mutta kirjoittaessa tulee edelleen virheitä niin suomeksi kuin vierailla kielillä.

– Joskus on ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut, että en jaksa enkä pysty. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että olen muiden kanssa samassa kelkassa, en siellä jossain jäljessä.

Monen lukivaikeus paljastuu vasta lukion ensimmäisen luokan seulonnoissa. Lukiossa Salla onkin saanut kohtalotovereita.

– Henkisesti on helpottanut, kun olen huomannut, etten ole yksin. Peruskoulussa minä olin se ainoa, jolla oli lukivaikeus.

Moni on joutunut lukivaikeuden vuoksi kiusatuksi, mutta Sallalle lukemisen pulmista ei ole huomauteltu – päinvastoin hän kertoo nauravansa koomisille lukuvirheilleen.

Vaikka lukeminen on edelleen hidasta, Salla lukee verrattain paljon. Koulukirjojen lisäksi hänen käsissään kuluu ainakin muutama dekkari kuussa.

Lukion Salla aikoo suorittaa neljässä vuodessa, mutta muutoin tulevaisuus on vielä auki.

– Minua kiinnostaa niin moni asia: yhteiskuntaoppi, historia, kemia… Ajattelen, että voin päästä opiskelemaan mihin tahansa, jos vain jaksan tehdä töitä ja uskon itseeni, Salla Tähtinen sanoo.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Salla Tähtinen lukee verrattain paljon myös muita kuin koulukirjoja.

Sähköinen seula koko luokalle

Oppimisvaikeuksiin paneutuneen Niilo Mäki Instituutin Lukino-hanke (nmi.fi) kehittää menetelmiä lukivaikeuden tunnistamiseen.

Se julkistaa ensi syksynä kouluille tarkoitetun sähköisen seulatehtävän, jonka avulla voi arvioida koko luokan lukivalmiuksia kerralla. Näin oppilaiden joukosta voi seuloa ne lapset, joilla saattaa olla lukivaikeuden riskiä. Sen perusteella voi löytää lapset, joiden luku- ja kirjoitustaitoa pitää arvioida tarkemmin.

Lisäksi kehitteillä on välineitä yksilölliseen arviointiin sekä väline nopean nimeämisen arviointiin.

Hankkeessa rakennetaan opettajille myös työkalua, jonka avulla voi seurata, onko oppilaalle annettu tuki vaikuttanut lukivaikeuteen. Jos vaikeus ei ole lieventynyt, tukikeinoja voi muokata.

Lukivaikeutta voi ehkäistä jo vauvaiässä

Voisiko lasten lukivaikeuksia ehkäistä jo vauvaiässä? Voiko musiikin kuuntelu siivittää vauvan kielellisen kehityksen vauhtiin? Tällaisia kysymyksiä Helsingin yliopistossa vuonna 2014 alkanut Lukivauva-hanke (helsinki.fi) selvittää.

– Lukivaikeuksien takana on tavallisesti ongelmia fonologisessa prosessoinnissa eli siinä, miten kuulemme äänteitä. Silloin äänteitä on hankala yhdistää kirjaimiin. Tiedämme myös, että äännejärjestelmä opitaan jo pikkuvauvana, psykologian professori ja hankkeen johtaja Teija Kujala selittää.

Tutkimukseen on osallistunut yli 200 vauvaa, joista noin 150:llä on perinnöllinen alttius lukivaikeudelle. Loput ovat verrokkiryhmä.

Lukivaikeusriskisistä vauvoista 50 sai kuuden ensimmäisen kuukautensa aikana kuunneltavakseen selvästi äännettyä laulua, 50 instrumentaalimusiikkia ja 50 vauvan vertailuryhmä jäi ilman musiikkikuntoutusta. Perheiltä kysyttiin myös, kuulevatko vauvat kotona musiikkia.

– Mittasimme vauvojen aivotoimintaa heidän kuunnellessaan musiikkia selvittääksemme, kuinka he havaitsevat äänteitä. Lasten varttuessa olemme tehneet mittauksia uudelleen. Lisäksi olemme tehneet lapsille kielellisiä testejä ja kyselyitä vanhemmille.

Parhaillaan käynnissä on lasten viisivuotisseuranta. Seuraavan kerran heidän kielellistä kehitystään seurataan ensimmäisenä kouluvuonna.

– Jo nyt saatujen tulosten perusteella näyttää siltä, että vauvana saatu musiikkikuntoutus parantaa kielellistä kehitystä. Laulettu musiikki petraa kehitystä hiukan paremmin kuin instrumentaalimusiikki, mutta ero on hyvin pieni.

Hän toteaa, että jos alustavat tulokset vahvistuvat, vastaisuudessa neuvolat voivat suositella ennaltaehkäisevää musiikkikuntoutusta kaikille vauvaperheille.

Tuloksia voi hyödyntää maailmanlaajuisesti. Musiikki on edullinen ja helppo kuntoutumuoto. Sitä voi toteuttaa missä vain, Teija Kujala sanoo.

Perinnöllinen lukivaikeusriski muovaa aivojen kielellisiä valmiuksia ja näkyy jo vauvojen aivojen toiminnassa. (Kuva: Peter Palo-oja)