Onko isäpuoli vaaraksi lapselle?
Cute toddler girl learning to skateboard with her father close up outdoors
Englannin ja Walesin isät surmaavat vuosittain n. 20 lasta. Luvun suhteuttamiseksi on hyvä muistaa, että englantilaisia ja walesilaisia on yhteensä 60 miljoonaa eli lähes 11 kertaa enemmän kuin suomalaisia.
Neljänneksessä lapsensurmista tekijä on isäpuoli. Koska isäpuolten osuus kaikista isistä on pienempi kuin neljännes, isäpuolet näyttäisivät olevan tilastollisesti biologisia isiä vaarallisempia.
Itä-Anglian yliopistossa tehty tutkimus kyseenalaistaa isäpuoliin liitetyn Tuhkimo-efektin: tulosten mukaan isäpuolet eivät ole lapselle biologista isää vaarallisempia. Tutkimus julkaistiin Journal of Experimental Psychology -lehdessä.
Psykologien 1970-luvulla lanseeraama Tuhkimo-efekti perustuu biologiaan ja lisääntymisekonomiaan: jos isä ei ole lapsen biologinen isä, lapsi ei edistä hänen geeniensä säilymistä. Isäpuolelta puuttuu siis biologinen motiivi huolehtia lapsen hyvinvoinnista.
Loppuun asti vietynä päättely johtaa siihen, että isäpuolet saattavat olla biologisia isiä todennäköisemmin myös lapsen kaltoinkohtelijoita, seksuaalisia hyväksikäyttäjiä tai lapsenmurhaajia.
Isän nuoruus nostaa riskiä
Brittitutkijoiden mukaan riski liittyy pikemminkin ikään kuin geeneihin. Lapsen surmanneet isät ovat keskimäärin selvästi muita isiä nuorempia, olivatpa he sitten biologisia isiä tai isäpuolia. Olennaista on, että myös isäpuolet ovat keskimäärin biologisia isiä nuorempia.
Tuhkimo-efekti ohjaa siis huomion väärään muuttujaan: tärkeä tekijä on ikä, ei biologinen side lapseen. Isän nuoruus voi nostaa rikoksen riskiä esim. siksi, että nuoret ovat muita köyhempiä ja huonommin perhe-elämään valmistautuneita. Lisäksi nuorten parisuhteet ovat tavallista epävakaampia.
