Nuorten asenteet kovenevat
Ammattikorkeakoulu Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden verkkolehti Tuima.fi julkaisi lokakuussa 2013 artikkelin Tatusta, sosiaalitukien varassa elävästä nuoresta. Jutun mukaan Punavuoressa asuva Tatu saa kuussa 1 100 euroa puhtaana käteen yrittämättä edes hankkia itselleen tuloja. Tatusta tuli hetkessä laajaa huomiota saanut yleinen puheenaihe, joka nousi esille myös eduskunnassa. Keskustelussa toiset syyttivät toimeentulotukea käyttäviä nuoria laiskottelusta ja passiivisuudesta, toisten mukaan yhteiskunta syrjäyttää nämä nuoret eikä heille jää muuta vaihtoehtoa kuin turvautua toimeentulotukeen.
Keskustelu on edelleen valitettavan ajankohtainen. Toissa vuonna lähes 15 prosenttia eli yli 70 000 nuorta sai toimeentulotukea. Heistä 3,4 prosenttia eli noin 16 000 nuorta sai toimeentulotukea pitkäaikaisesti. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden nuorten määrä oli tuolloin lähes yhtä korkea kuin pahimmillaan 1990-luvun alun laman jälkeen.
Millaisia ovat nuorten omat asenteet? Kymmenen vuotta sitten Nuorisobarometrissä tiedusteltiin kantaa väitteeseen ”sosiaaliturva on niin hyvä, että se kannustaa ihmisiä laiskottelemaan tukien varassa”. Tuolloin vajaa kolmannes oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa. Viime vuonna puolet vastaajista oli tällä kannalla. Nuorten asenteet näyttävät siis koventuneen.
Sain mahdollisuuden liittää viime vuoden Nuorisobarometriin väitteen ”toimeentulotuki passivoi nuoria”. Yhdistämällä molemmat väitteet tutkin sitä, millaiset nuoret tuomitsevat toimeentulotukea käyttävät ikätoverinsa laiskoiksi. Tulosten mukaan miesvastaajat, ammattikorkeakoulussa opiskelevat, hyvin toimeentulevat, palkkatyöhön osallistuvat ja ulkomaalaiskielteiset olivat sitä mieltä, että sosiaalituet kannustavat laiskottelemaan. Tulokset eivät ole aivan yksiselitteisiä, mutta näyttää kuitenkin siltä, että pärjäävät nuoret pitävät sosiaaliturvan varassa olevia laiskureina useammin kuin heikommin selviytyvät nuoret.
Kiinnostavaa on se, miksi suhteellisen hyvässä asemassa olevat amk-opiskelijat olivat kaikkein jyrkimpiä asenteissaan. Ehkä ei ollut sattuma, että Tatu-kohu sai alkunsa juuri amk-opiskelijoiden verkkolehdestä. Mutta kumpi oli syy ja kumpi seuraus? Johtiko stereotypioita ruokkiva artikkeli siihen, että amk-opiskelijat alkoivat syyllistää ikätovereitaan – vai heijastiko se jo olemassa olevia asenteita?
Nuorten toimeentulotuen käytön yleistymisen taustalla ei ole laiskuus eli se, etteivätkö nuoret hakisi töitä tai koulutusta, vaan se, että töitä on vähemmän kuin aikaisemmin eikä koulutuskaan aina takaa työpaikkaa. Ilman työhistoriaa nuoret eivät saa edes työmarkkinatukea – ja vaikka saisivatkin, osa siitä leikkautuu pois, jos he asuvat kotona vanhempiensa kanssa. Stereotypioita ruokkivien skandaalijuttujen sijaan tarvitsemme syvempää ymmärrystä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteesta, ja tuon ymmärryksen pohjalta rakennettuja työtilaisuuksia ja muita osallistumisen muotoja nuorille.
Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, joka työskentelee sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistossa.
