Hyppää sisältöön

Lapset huomioon tuomioistuimissa

Laki toimii mutta soveltaminen ontuu, sanoo lastensuojelusta väitellyt Virve-Maria Toivonen. Oikeuslaitos on aikuisia varten tehty, mikä näkyy sekä tiloissa että asiakirjojen muotoiluissa. Alle 12-vuotiaiden ääni ei kuulu, vaikka lain mukaan sen pitäisi kuulua.
Julkaistu
Teksti Antti Vanas
Kuvat StockSnap
Lapset huomioon tuomioistuimissa

Suomen lastensuojelulaki on Virve-Maria Toivosen väitöskirjasta päätellen suurin piirtein sellainen kuin sen pitääkin olla. Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, ennen kaikkea YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määräykset, tulevat täytetyiksi.

Suomalainen lasta koskeva lainsäädäntö on perinteisesti ollut avointa ja harkinnalle tilaa jättävää ja sillä on tavoiteltu lapsen edun mukaista lopputulosta, Toivonen kirjoittaa. Lasta koskeva käytännön päätöksenteko ei kuitenkaan ole aina läpinäkyvää, mikä heikentää lapsen oikeusturvaa.

Vika ei ole laissa vaan sen soveltamistavoissa ja -olosuhteissa. Oikeuslaitos on rakennettu aikuisia varten. Se näkyy tiloissa, jotka eivät aina sovi lapsen kuulemiseen. Myöskään oikeuden tuottamia asiakirjoja ei ole kirjoitettu lapsen ymmärrettävään muotoon.

12 vuotta täyttäneellä on oikeus tulla kuulluksi sekä sosiaalitoimessa että tuomioistuimessa omassa lastensuojeluasiassaan. Tämän lisäksi kaiken ikäisillä lapsilla on lakiin kirjattu oikeus kertoa mielipiteensä ja tulla myös huomioon otetuiksi. Alle 12-vuotiaat ovat kuitenkin lähes äänettömiä lastensuojelun asiakirjoissa.

Riitaisassa tilanteessa asian ratkaisijaksi tarvitaan tuomioistuin. Oikeuden päätös ei silti  lopeta lapsen ympärille syntynyttä konfliktia. Sovintoratkaisu ratkaisee riidan ja lähentää osapuolia. Silti siihenkin liittyy Toivosen mukaan riskejä.

Sovinnon hierontaan voivat osallistua isä, äiti, lapsi ja sosiaalitoimi. Kuvioon kuuluvat usein myös toimijoiden välille ajan mittaan syntyneet liittolaisuudet. Miten taataan se, että monimutkaisessa tilanteessa sovintoon pyritään nimenomaan lapsen etu edellä?

Yksi keino olisi perustaa tätä tarkoitusta varten ulkopuolinen sovittelutoimisto, mutta sosiaalitoimi saattaisi pitää ulkopuolista sovittelijaa tunkeilijana tontillaan.

Toivosen mukaan ulkopuolisen sovittelijan ja sosiaalitoimen roolit eivät kuitenkaan menisi päällekkäin, sillä sosiaaliviranomaisen toiminta ei perustu sovitteluun vaan viranomaisvallan käyttöön.

Suomen lastensuojelussa ei ole toistaiseksi käytössä sovinnon hakuun perustuvia menettelyjä, vaikka EU:n suunnalta tulevat paineet sovittelun kehittämiseen lasta koskevissa asioissa ovat kovenemassa.

>Virve-Maria Toivonen: Lapsen oikeudet ja oikeusturva – Lastensuojeluasiat hallintotuomioistuimissa. Helsingin yliopisto 2017.

Lue painetusta lehdestä myös muut Tutkitut: Sotaa julmempi rauha, Mistä lapsipula johtuu? ja Korkki raollaan raskaanakin