Kotoutumisessa kielitaito on tärkeää
Robo-ope auttaa, kun sanat loppuvat
Viime vuonna alkanut pakolaisvyöry on luonut Eurooppaan valtavat kielenopetuksen markkinat. Haastavin tilanne on Saksassa, jossa jo joka kolmas alle 5-vuotias lapsi on perhetaustaltaan maahanmuuttaja.
Eurooppalaiset kielitieteen, opetuksen ja tietotekniikan asiantuntijat aikovat vastata huutoon kehittämällä tietotekniikan opetuskäyttöä. Hankkeen nimi L2TOR äännetään ”el tutor”. Nokkelan lyhenteen takana olevat sanat tarkoittavat suomeksi robotiikkaa hyödyntävää kakkoskielen opetusta.
EU:n tukema hanke alkoi tämän vuoden alussa ja sen on määrä kestää kolme vuotta. Mukana on viisi eurooppalaista yliopistoa ja pari it-alan yritystä.
Kielenopettajaksi on pestattu söpö Nao.
Saksalaisen Bielefeldin yliopiston tutkimusryhmä kehittelee parhaillaan it-avusteista kielenopetusta erityisesti 4–6-vuotiaiden maahanmuuttajalasten tarpeisiin. Lasten kielitaito pyritään nostamaan tasolle, joka mahdollistaa koulunkäynnin aloittamisen. Kielenopettajaksi on pestattu mm. söpön näköinen, 58-senttinen ja 4,8-kilonen ranskalaisrobotti Nao.
Bielefeldiläisen professori Stefan Koppin mukaan kehitystyön lähtökohtia ovat leikillisyys ja lapsen tunteiden tunnistaminen. Nao seuraa lasten puheita ja ilmeitä, ja hämmennyksen tai turhautumisen merkkejä havaittuaan se osaa muuttaa toimintatapaansa.
Automatisoidun opetuksen tavoitteena on lasten sanavaraston kasvattaminen ja yksikertaisten kielioppirakenteiden oppiminen. Kielitaidon kartuttua robotti pyytää lasta kertomaan läppärin näytöllä esitettyyn kuvaan perustuvia lyhyitä tarinoita. Kun sanat loppuvat, Nao auttaa eteenpäin.
Kukaan ei odota Naon selviävän urakasta yksin: tarkoitus on, että robotti täydentää päiväkotien varhaiskasvattajien työtä. Jos järjestelmä auttaa maahanmuuttajalapsia oppimaan saksaa, sitä voidaan Koppin mukaan käyttää myös opetettaessa päiväkoti-ikäisille saksalaislapsille vaikkapa englantia.
>Robots to Help Immigrant Children Learn German. AlphaGalileo 22.12.2015.
Vieras aksentti on huono käyntikortti
Vieras korostus kertoo puhujasta vain sen tosiasian, ettei hän puhu äidinkieltään. Valitettavasti ei-suomalainen aksentti sysää monissa kuulijoissa liikkeelle joukon otaksumia ja mielikuvia, joilla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa. ”Huonoon suomeen” liitetään stereotyyppisiä käsityksiä mm. puhujan luotettavuudesta, älykkyydestä, koulutustasosta ja ammattitaidosta.
Anne Leinonen tutkii väitöksessään maahanmuuttajien vieraan aksentin vaikutuksia heitä koskeviin arvioihin sekä nuorten käsityksiä hyvästä suomesta. Arvioijina toimi 153 helsinkiläistä ja kainuulaista ammattikoulussa opiskelevaa nuorta.
Asiaa arvioivan nuoren kotipaikkakunta ja vieraan aksentin voimakkuus vaikuttivat paljon siihen, miten puhujaa arvioitiin. Puheen perusteella arvioitiin puhujan koulutusta, työssäkäyntiä, miellyttävyyttä ja ystävällisyyttä. Helsinkiläisten arviot olivat myönteisempiä kuin kainuulaisten.
Arabiaa äidinkielenään puhuvan henkilön aksenttia pidettiin lievimpänä, ja itäisessä Afrikassa, mm. Keniassa ja Tansaniassa, käytetyn swahilin puhujan korostusta muita voimakkaampana. Erot voivat Leinosen mukaan kuitenkin johtua sekä äidinkielestä että kyseisten puhujien henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Aksentti on useimmiten pysyvä ominaisuus, mikä tekee siitä maahanmuuttajan puheeseen luonnostaan kuuluvan piirteen. Suomen opetuksessa kannattaa Leinosen mukaan silti kiinnittää huomiota ääntämisen opettamiseen, sillä epäselvä puhe voimistaa aksentin herättämää negatiivista vaikutelmaa. Ääntämisen harjoitteluun olisi hyvä keskittyä erityisesti opintojen alussa.
Ongelmat eivät liity aksenttiin sinänsä vaan sen herättämiin stereotyyppisiin käsityksiin, jotka voivat vaikuttaa arvioihin esim. rekrytointitilanteissa. Tutkija pitääkin tärkeänä, että työnhakijalle annetaan mahdollisuus osoittaa ammattitaitonsa asiaan kuuluvalla tavalla – olipa hänen korostuksensa millainen tahansa.
>Anne Leinonen: ”Riittää, kun saa selvää”. Vieraalla aksentilla tuotettu suomi nuorten arvioimana. Jyväskylän yliopisto 2015.
Peukuttaminen vähentää stressiä
Facebook-sosiaalisuus voi sekä vähentää että lisätä teini-ikäisten stressiä, kertoo Montrealin yliopiston syksyllä julkaisema tutkimus. Kyse on sekä aktiivisuuden määrästä että sen laadusta: yli 300:n nouseva fb-kaverien määrä lisää stressiä, kun taas paljon kavereille osoitettuja tykkäyksiä ja rohkaisevia viestejä sisältävä kanssakäyminen vähentää sitä.
Tutkimusta varten haastateltiin 88 iältään 12–17-vuotiasta nuorta. Kysymykset koskivat Facebook-käyntien määrää, kaverimäärää sekä kanssakäymisen laatua akselilla itsensä korostaminen – muiden rohkaiseminen. Stressihormoni kortisolista otettiin näytteitä neljästi päivässä kolmen päivän ajan.
On stressaavaa, jos fb-kavereita on yli 300.
Suurella, jopa tuhansiin nousevalla fb-kaverimäärällä ja siitä seuraavalla stressillä on merkitystä, sillä 13-vuotiaana todetun korkean kortisolitason on tutkimuksissa havaittu kasvattavan myöhempää depressioriskiä yli kolmanneksella. Nuoruusiän korkeiden kortisoliarvojen ikävät seuraukset voivat tulla esiin kolmen vuoden, ja joissakin tapauksissa vasta vuosikymmenen kuluttua.
Seuraavaksi kanadalaistutkijat aikovat selvittää, miten Facebook-sosiaalisuus vaikuttaa pienten lasten ja aikuisten hyvinvointiin.
Suuren fb-kaverimäärän stressaava vaikutus havaittiin muuten jo nelisen vuotta sitten Edinburghin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Asia selitettiin tuolloin laajan kaverikunnan heterogeenisyydellä: sivujen päivittämisestä katoaa rentous, jos ja kun niiden lukijakunta koostuu omista vanhemmista, entisistä ja nykyisistä puolisoista, alaikäisistä lapsista, pomoista, alaisista ja asiakkaista.
>Sonia Lupien ym.: Facebook behaviors associated with diurnal cortisol in adolescents: Is befriending stressful? Psychoneuroendocrinology 9.10. 2015.
