Keskellä on hyvä olla

Helsinkiläisen Virkkulan päiväkodin kuusivuotiaat esikoululaiset Siiri Saramäki ja Leivo Vallin ovat huomanneet, että maailmassa elää erilaisia ihmisiä.

– Aina ei ole hauskaa olla rikas, Siiri sanoo.

– Ei niin! Roope Ankalla on koko ajan vaikeuksia. Etenkin Kulta Into Piin, Kroisos Pennosen, Karhukoplan ja Milla Magian kanssa, lisää Leivo.

– Roopella on onnenlantti, sen eka kolikko, mutta ei sekään tuo onnea, Siiri tuumii.

– Saduissa on kaikki mahdollista, Leivo huomauttaa.

– Rikkaan tunnistaa siitä, että sillä on hienoja kravatteja, timanttisormuksia, ehkä rubiineja ja hieno auto, Leivo sanoo,

Rikkaan kravatit eivät ole ryppyisiä.

– Eivätkä ne hienot kravatit ole ryppyisiä! Rikkailla on paljon ansiomerkkejä. Niitä näkee kättelyssä, Siiri lisää.

– Köyhällä ei taida olla edes jääkaappia ja ehkä kotona vain muutama leivänkannikka.

– Jos ylipäätänsä on kotia. Lompakkoa ei ainakaan ole – tai jos on, siellä rahaa ehkä vain euro ja kymmenen senttiä. Sillä voi saada alennusmyynnissä olevan pitkähihaisen tai ei ehkä sitäkään, Leivo pohtii.

– Jos köyhä asuu täällä Helsingissä, hän voi ostaa sillä ehkä yhden leivän tai patongin, Siiri arvelee.

– Jos ylipäätään on kotia, Leivo sanoo.

Vanhaan aikaan ei ollut niin paljon köyhiä ja rikkaita, uskovat lapset.

– Silloin ei käytetty paljon autoja. Niitä ei ollut, koska kukaan ei ollut niitä keksinyt.

– Eikä edes polkupyöriä, vaikka ne olivat vähän halvempia ja yksinkertaisempia.

– Jos ei ole työtä, voi etsiä sellaisen työpaikan, josta saa palkkaa, Leivo tuumii.

Joitain muitakin konsteja selviytymiseen keksitään.

– Köyhä voi löytää maasta tyhjän kahvikupin ja alkaa kerätä siihen rahaa. Jos hän asuu Helsingissä, hän voi viedä Kruunun kirppuun käyttökelpoisia vaatteita ja saada niistä pari euroa. Panttipulloja voi viedä myös kauppaan, mutta niillä ei tienaa niin paljon, Siiri pohtii.

– Köyhät voivat myös järjestää nuotioita ja metsästää elikoita! Leivo keksii.

– Jos ei ole sänkyä, voi nukkua pöydän alla, Siiri sanoo.

– Mutta jos ei ole taloa, ei ole ehkä pöytääkään, Leivo huomauttaa.

– Nurmikollakin voi nukkua, Siiri sanoo.

– Se on kyllä köyhälle aika epistä, jos rikkailla on paljon rahaa, Leivo tuumii.

– Mutta miten tullaan köyhäksi? ihmettelee Siiri.

– Jos käyttää liikaa rahaa, se vain loppuu, Leivo tietää.

Asiat voivat mennä niinkin huonosti, että näkee nälkää.

– Silloin on tosi kova nälkä, eikä saa mitään syötävää.

Lapset arvelevat, ettei Suomessa kukaan näe nälkää. Mutta keppikerjäläisiä on.

– Ne on sellaisia, jotka kulkevat ja nojaavat koko ajan keppiinsä, Leivo kuvailee.

On parhaat oltavat, kun ei ole rikas eikä köyhä.

– Keskellä on aika hyvä olla. Sanoisin ehkä, että siinä on parhaat oltavat, kun ei ole rikas eikä köyhä, Leivo tuumii.

– Keskellä oleva voi ostaa tavaroita kaupasta. Ostaminen riippuu siitä, mitä tavaroita tarvii. Jos on häät tulossa, tarvii hienon hääpuvun. Jos on menossa iltadiscoon, tarvitsee iltapuvun. Jos suunnittelee lähteä matkalle, tarvitaan junaliput tai lentoliput, Siiri selvittää.

– Esimerkiksi vaatenäyttelijät (eli valokuvamallit) ovat juuri siinä välillä, Siiri sanoo.

Siiri muistuttaa, etteivät kaikki köyhät ole sairaita.

– Tai siis sekä rikkaat että köyhät voivat sairastua. Mutta sairautta ei voi hankkia, paitsi jos menee nakuna lumeen pyörimään. Silloin vilustuu. Tai jos juo lämmintä vettä, saa kamalasti pöpöjä.

– Kun ihminen tulee vanhaksi, elämä muuttuu, mutta silloinkin voi olla siinä keskellä.

Raha ei tuo onnea, eli palaamme Roope Ankkaan!

– Roope Ankka on universumin rikkain, muttei kovin onnellinen. Palvelijat eivät tottele sitä ja sillä on tosi monta riesaa. Riesa tulee Roopen kilpailijoista, niistä rosvoista, jotka haluaisivat myös rikastua.

Aikuisena Siiri ei halua paljon rahaa, mutta mukavan ammatin.

– Aion koirien hoitajaksi.

Leivo ei ole vielä ammatinvalintaa miettinyt.

– Turha sitä on harkita vielä näin varhaisessa iässä, Leivo sanoo.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivää vietetään 20.2.