Jos kananmunat loppuvat, naapuriapu tepsii
– Naapuri asuu sua vastapäätä tai sivulla ja puhuu paljon, tietää Robert, 7.
– Se, joka asuu vähän kauempana, ei ole enää naapuri, vaan lähellä asuva nainen tai lähellä asuva mies, selvittää Leonora, 7.
– Meidän naapureilla on kaksi kissaa, mutta meidän kodin lähellä on söpö koira, Bobo, joka aina tulee halimaan, Leonora kuvailee.
– Mun naapurilla oli entinen koira Jape ja nyt Eetu. Jape tykkäsi musta kovin ja nyt myös tämä Eetu, iloitsee Robert.
Lapset käyvät Kirkkojärven koulua Espoossa. Leonoralla on pikkusisko ja isoveli.
– Mulla on tosi tosi tosi paljon serkkuja, en edes pysty laskemaan niitä, Robert kertoo.
Kumpikin tietää, että naapurit eivät ole sukulaisia.
– Heihin pitää tutustua, Robert nyökyttelee.
Ihan kenen tahansa naapurin ovikelloa ei silti voi mennä noin vain soittamaan.
– Ensin pitää kertoa, kuka on ja sitten vasta kysyä, että voitaisko olla kavereita, Robert selvittää.
”Onnellisin tilanne on silloin, kun naapurit ystävystyvät ja heidän kanssakäymisensä on kaikille miellyttävää.”
Joskus voi naapureiden kesken tulla myös riitaa.
– Jos naapurit tekevät yläkerrassa melua, mun pikkusisko alkaa itkeä, kertoo Leonora.
– Ja se ei sitten varmaan saa nukuttua, arvelee Robert.
Jos naapurit tekevät yläkerrassa melua, mun pikkusisko alkaa itkeä.
– Niin ja sit mun isi on…
– Vähän herkkähermoinen? arvaa taas Robert.
– Äh, eikä! Enkä mä muista enää, mitä aioin sanoa… Leonora huokaa.
Naapuriapukin on tuttu asia.
– Meidän naapurit käyttävät joskus naapuriapua. Se tarkoittaa sitä, että jos heiltä on kananmunat loppu, he tulevat lainaamaan, Leonora kertoo.
”Vaikka kerrostaloissa ei meillä esittäydytä naapureille, tulee samassa portaassa asuvia tervehtiä ainakin porraskäytävässä ja talon läheisyydessä tavattaessa.”
Leonora ja Robert tervehtivät naapureitaan.
– Sanon hyvää huomenta, Leonora kertoo.
– Niin minäkin jotakin sellaista, Robert myöntelee.
Käsipäivää ei sentään sanota.
– Käsipäivää en sano kenellekään, joskus vain ehkä opettajalle, Leonora kertoo.
Suomenkin naapurit tunnetaan.
– Venäjä ja Ruotsi, Robert tietää.
– Ja Viro! lisää Leonora.
Kaikki ei välttämättä ole aina hyvällä tolalla naapurimaiden kesken.
– Ukraina ja Venäjä eivät ole toistensa hyviä kavereita, Robert on huomannut.
Vaikka Kosovo ja Romania eivät olekaan Suomen naapureita, ne ovat ystävyksille tärkeitä maita.
– Olen syntynyt täällä, mutta iskä ja äiti ovat Romaniasta, Robert sanoo.
– Mun vanhemmat ovat Kosovosta, Leonora sanoo.
Naapureille ja muille ihmisille voi tehdä myös kilttejä tekoja.
– Mun kiltti teko on semmonen, että en riehu kotona, Leonora keksii.
– Mä voisin kutsua naapurin vierailulle, Robertilla välähtää.
– Naapurit voisivatkin vierailla meillä vähän useammin, hän pohtii.
– Sitten voisin puhua normaalisti ja ottaa toiset huomioon, Leonora kertoo.
– Ja niin edespäin, lisää Robert.
Kiltti teko on myös se, että otetaan mukaan leikkeihin.
– Kaikki tytöt ovat mulle tosi kateellisia, Robert päättelee.
– He eivät ota mua leikkeihin.
– Otanko mä? Leonora kysyy.
– No en mä nyt tiedä, Robert sanoo ja kiemurtelee hieman paikallaan.
– Tytöt leikkivätkin usein tyttöjen kanssa ja pojat poikien, Leonora kuittaa.
– Tiedän, että yksi poika rakastaa mua ja se tuntuu ällöttävältä. Haluan olla yksinäinen. En halua mennä kihloihin, Leonora kertoo.
– Miten kihloihin mennään? Robert kysyy.
– Se on sitä, että rakastetaan.
Naapurien koirat kyllä rakastavat mua kovasti, koska ne nuolevat mua niin paljon.
– Ai pihkassa olemista? Naapurien koirat kyllä rakastavat mua kovasti, koska ne nuolevat mua niin paljon, Robert päättelee.
– Se on niitten pussaamista, Leonora sanoo.
Yksi haave on Leonoralla ylitse muiden.
– Haluaisin hymypatsaan, hän huokaa.
Kursivoidut lainaukset kirjasta Anu Seppälä–Anu Virkkunen: Käytös- ja tapatieto, WSOY 1978.
Tervehdi naapuriasi -päivä 5.2.
Satunnaisten kilttien tekojen päivä 17.2.
