Heikki Hiilamo: Syntyvyys ja aivovuoto
Ajamme Tallinnasta kohti Haapsalua, kun kollegani kysyy nuorelta akateemiselta autokuskiltamme, aikooko tämä muuttaa ulkomaille. Kysymys on ajankohtainen myös tehtävämme kannalta. Olemme arvioimassa virolaisten yliopistojen sosiaalitieteiden kandi- ja maisteriohjelmien laatua.
Viron työttömyys on ilahduttavan alhainen, mutta ilmiöllä on ikävä kääntöpuoli. Monet nuoret ammattilaiset lähtevät maasta. Esimerkiksi lääkäreistä on pulaa. Väestön väheneminen uhkaa laajasti virolaisten korkeakoulutusta. Miten parantaa yliopistojen tasoa, kun opiskelijamäärät vähenevät ja sen myötä resurssit?
Syntyvyys Virossa on vaihdellut voimakkaasti. Neuvostoaikana, vuosina 1969–1972 ja 1983–1989, syntyvyys oli harvinaisella tavalla yli uusiutumistason eli naiset synnyttivät keskimäärin 2,1 lasta.
Viron itsenäistyessä vuonna 1991 sen väkiluku oli 1,6 miljoonaa. Syntyvyys laski kuitenkin tasaisesti niin, että vuonna 1998 hedelmällisyysluku oli vain 1,28. Nyt Virossa on vain 1,3 miljoonaa asukasta ja hedelmällisyys on edelleen selvästi alle uusiutumistason.
Viro ei halua maahanmuutosta ratkaisua väestökatoon. Maa suhtautuu pakolaisiin äärimmäisen nihkeästi. Viimeisten vuosien aikana se on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Viroon on tullut vuosittain keskimäärin vain 20 afrikkalaista.
Sama ilmiö näkyy virolaisissa yliopistoissa: opiskelijaliikkuvuus Virosta ja Viroon on vähäistä. Ulkomaisia opettajia on niukasti. Virossa kansainvälistyminen on sitä, että vanhemmat lähtevät töihin Suomeen ja nuoremmat muualle ulkomaille – ja myöhemmin jotkut heistä ehkä palaavat takaisin.
Väestötaantuma tuntuu myös Suomenlahden pohjoispuolella. Suomessa syntyi viime vuonna 55 472 lasta, mikä on alhaisin lukumäärä sitten nälkävuoden 1868, jolloin lapsia syntyi hieman alle 44 000.
Viime vuosi oli viides peräkkäinen laskevan syntyvyyden vuosi. Me suhtaudumme maahanmuuttajiin myötämielisemmin kuin Virossa, mutta meilläkin on runsaasti parantamisen varaa vieraanvaraisuudessa.
Autokuskimme Joosep sanoo lähtevänsä aivan varmasti ulkomaille. Hänen ystävänsä ovat jo muuttaneet muun muassa Isoon-Britanniaan, Saksaan ja Australiaan. Hänellä on oma netissä toimiva yrityksensä, joka voi elättää häntä missä tahansa maailmalla.
Tämä kuulostaa huolestuttavalta. Viro on yrittänyt monen kehittyvän maan tavoin vahvistaa yliopistojaan, mutta ikäluokkien pienentyminen ja lahjakkaiden nuorten pako ulkomailla uhkaa vesittää pyrkimyksen.
Supistuvat ikäluokat eivät nakerra vain ylipistoja, vaan myös laajemmin kulttuurin, talouden ja tieteen pohjaa monen vuosikymmenen ajan. Matala syntyvyys yhdistettynä maahanmuuttajavastaisuuteen on pelottava tulevaisuudenkuva.
Toistaiseksi länsimaat ovat olleet huolissaan siitä, miten kilpailukykyisen ympäristön ne pystyvät tarjoamaan suurille yrityksille.
Tulevaisuuden kilpailu käydään yritysten sijaan lahjakkaista nuorista eli siitä, missä he päättävät opiskella ja tehdä työtä. Monikulttuurisuus tarkoittaa jännittävää, kiinnostavaa ja luovaa oppimisympäristöä. Tässä kilpailussa Suomi ja Viro eivät ole vahvoilla.
Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, joka työskentelee sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistossa.
