Hyppää sisältöön

Heikki Hiilamo: EU:n lapsilisä laajentaisi solidaarisuutta

Heikki Hiilamosta EU:n maksama lapsilisä laajentaisi solidaarisuutta nationalismin villitsemässä Euroopassa.
Julkaistu
Teksti Heikki Hiilamo
Kuvat Katriina Roiha ja Heidi Söyrinki
Heikki Hiilamo: EU:n lapsilisä laajentaisi solidaarisuutta

Joulukuussa uutisoitiin näyttävästi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportista lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä Suomessa. Lähellä oleva hätä herättää aiheellisesti ihmisiä.

Eurostatin kuukautta aikaisemmin julkaisema lehdistötiedote lasten köyhyydestä Euroopassa ei ylittänyt uutiskynnystä Suomessa. Eurostatin mukaan EU-maissa joka neljäs lapsi eli yhteensä 25 miljoonaa lasta eli köyhyydessä vuonna 2015.

Lapsiköyhyys oli yleisintä Romaniassa (47 %), Bulgariassa (44 %) ja Kreikassa (38 %). Suomessa lasten köyhyysaste oli Ruotsin jälkeen toiseksi alhaisin eli 15 %. Suomessa köyhyysaste nousi 2010–2015 prosenttiyksikön puolikkaalla, Kreikassa reilut yhdeksän prosenttiyksikköä.

On luonnollista, että ihmiset tuntevat enemmän solidaarisuutta kaltaisiaan kuin muukalaisia kohtaan. Solidaarisuus voi kuitenkin myös laajentua. Siinä on tulevaisuuden toivo.

Ranskassa laivasto alkoi maksaa lapsilisiä vuonna 1840. Sotilaiden keskeinen solidaarisuus levisi muutaman vuosikymmenen kuluttua ensin tiettyjen tehtaiden ja ammattikuntien solidaarisuudeksi: rahaa jaettiin lapsettomilta miehiltä perheenisille.

Aluksi työnantajat maksoivat palkanlisät suoraan työntekijöilleen. Myöhemmin maksuja alettiin hoitaa alueellisten ja ammattiryhmien kassojen kautta.

Suomessa valtio otti lapsilisät maksaakseen vuonna 1948.

Pakolliseksi lapsilisä tuli ensin Belgiassa vuonna 1930 ja Ranskassa kaksi vuotta myöhemmin. Solidaarisuus laajeni kansallisvaltion tasolle, kun valtio otti lapsilisät maksaakseen Ruotsissa ja Suomessa vuonna 1948. Lapsilisän saamisen ehtona ei ollut enää työmarkkina-asema, vaan ne kuuluivat kaikille. Aikaisemmin esimerkiksi maanviljelijöiden lapset jäivät ilman lapsilisiä.

Ei ole ihme, ettei Suomessa noteerattu muiden EU-maiden lapsiköyhyyslukuja. EU:n maataloustuet ja erityisesti pankkituet ovat rapauttaneet luottamusta Euroopan yhdentymiseen, mistä yhtenä päätepisteenä oli Ison-Britannian päätös erota unionista. Yhä useampi EU-kansalainen kysyy myös muissa maissa, mihin unionia oikein tarvitaan.

Epäluottamus kumpuaa siitä, ettei EU ole kyennyt lunastamaan kansalaisilleen antamiaan lupauksia. EU:n tavoitteena on vähentää köyhyydessä elävien ihmisten määrää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Vuodesta 2008 vuoteen 2014 köyhyydessä elävien ihmisten määrä kuitenkin kasvoi 116 miljoonasta 121 miljoonaan.

Kaikissa EU-maissa on lapsilisäjärjestelmä. Köyhimmissä EU-maissa lapsilisät ovat kuitenkin erittäin alhaisia ja yksi syy yleiseen lapsiköyhyyteen.

Yksi konkreettinen keino köyhyyden vähentämiseksi Euroopassa olisi kaikille EU:n lapsille maksettava lapsilisä. Lapsilisillä on suurin vaikutus erityisesti pienten lasten perheiden tuloihin. Ja köyhyys haittaa eniten juuri pieniä lapsia.

Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan EU voisi vähentää alle kuusivuotiaiden keskuudessa köyhyyttä 800 000 lapsella, mikäli se alkaisi maksaa jokaiselle heistä 50 euron lapsilisää. Tulonsiirto voitaisiin rahoittaa 0,2 prosentin yleisellä tuloveron korotuksella.

Ajatus EU:n lapsilisästä voi tuntua kaukaiselta nationalismin villitsemässä Euroopassa. Sama pätee Suomessa, missä lapsilisiä on juuri leikattu. Vaikeina aikoina tarvitaan kuitenkin rohkeita avauksia. EU:n maksama lapsilisä laajentaisi solidaarisuutta. Se olisi suuri askel kansalaisten Euroopan unioniin.

Kuva Katriina Roiha, kuvankäsittely Heidi Söyrinki.Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, joka työskentelee sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistossa.