”Haastan meidät kaikki tekemään tänä vuonna lapsiystävällisiä tekoja.”
Tämä vuosi on lapsen oikeuksien juhlavuosi, sillä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisestä tulee kuluneeksi 30 vuotta. Sopimus ei olekaan mikä tahansa sopimus, vaan maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Se muistuttaa, että lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon, mikä velvoittaa erityisesti meitä aikuisia.
Lapsen edun käsite on avain lapsen oikeuksien ymmärtämiseen. Se muistuttaa meitä siitä, että lapsen edun toteutuminen vaatii aina sekä lapsen oman näkemyksen että kokemuksen kuulemista ja selvittämistä.
Meidän on myös huolehdittava turvallisen kasvuympäristön tarjoamisesta kaikille lapsille.
YK:n lapsen oikeuksien komitea seuraa, miten Suomi suoriutuu lapsen oikeuksien huomioimisesta arjessa: kun tehdään päätöksiä, jotka koskevat lapsia suoraan tai välillisesti.
Olen saanut olla mukana komitean kuulemisessa, jonka perusteella Suomen valtiolle annettiin suosituksia siitä, mihin asioihin meidän tulisi kiinnittää huomiota, jotta lapsen oikeudet toteutuisivat täysimääräisesti.
Komitean huomio on kiinnittynyt moniin kasvuympäristön uhkiin.
Lapsiperheköyhyyden jäljet vaikuttavat lapsen kasvuun pitkään. Suomalaisten kohdalla komiteassa on kautta aikain kiinnitetty huomiota päihteiden käytön aiheuttamiin huoliin lasten arjessa. Viime vuosina ovat puhuttaneet myös sekä lasten että aikuisten mielenterveyspalvelujen toimivuus.
Viimeksi yksi komitean isoimmista huolista liittyi lapsen oikeuksien toteutumista ohjaavan toimintapolitiikan puutteeseen maassamme.
Suomi tarvitseekin lapsioikeusperustaista lapsistrategiaa, jottei lapsen oikeuksia huomioitaisi vain kertaluonteisesti tai esimerkiksi ennen vaaleja poliittisilla tempuilla. Lapsen oikeuksien toteutumista lisäävien toimenpiteiden – kuten lapsivaikutusten arvioinnin tai lapsibudjetoinnin – tulisi olla meillä arkea.
Suomeen tarvitaan myös lisää lapsiystävällisiä tekoja.
Alkuun on huolehdittava niistä lapsista ja nuorista, joiden lähtökohdat eivät ole ikätovereidensa tasolla. Lähtökohtien tasoittaminen on mahdollista, vaikka emme nykyisellään ole onnistuneet siinä. Yhteiskuntana meillä ei ole varaa hukata yhtään lasta tai nuorta.
Lapsilla ja nuorilla on oltava myös oikeus uskoa tulevaisuuteensa ja sen moniin mahdollisuuksiin.
Tiedon tulisi ohjata entistä vankemmin lapsiperheiden tuen, sosiaaliturvan ja palvelujen kehittämistä ja uudistamista.
Lapsiperhearjen parantamiseen tarvitaan myös tekoja. Lasten tulee saada näkyä ja kuulua arjessa, työpaikoilla, yhteiskunnassa – ja ennen kaikkea poliittisessa päätöksenteossa.
Työn ja perheen yhteensovittaminen on tehtävä entistä helpommaksi, mutta samalla on huolehdittava siitä, että tehtävät ratkaisut huomioivat perheiden monenlaiset, yksilölliset tilanteet ja tarpeet.
Haastan meidät kaikki tekemään tänä vuonna lapsiystävällisiä tekoja. Ovatpa ne sitten pienempiä tai isompia.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
