Akateemisessa opin ahjossa
Iida, Aino, Dara, Jasna, Ava ja Emma kuuntelivat ensin avaruusaiheisen sadun ja leikkivät sitten pupuleikkiä.
Vanhasta Oulun yliopiston kirjastosta remontoitiin huippunykyaikainen tila, jossa kolme varhaiskasvatuskerhoa ja perhekerho kokoontuvat. Kyseessä on ensimmäisenä Suomessa aloitettu toimintamuoto, jossa Oulun kaupunki ja yliopisto tekevät yhteistyötä. Varhaiskasvatusryhmät toimivat Sampolan päiväkodin alaisuudessa eli kaupunki tarjoaa henkilökunnan. Lastu on osa laajempaa Oulun yliopiston oppimisen ja vuorovaikutuksen tutkimuksen kokonaisuutta eli LeaForumia.
Aino, lastentarhanopettaja Auli Ikonen, Emma ja Dara eivät kiinnitä enää mitään huomiota siihen, että heitä kuvataan
Lastu tarjoaa mahdollisuuden lapsuuden tutkimukseen ja toimii myös opettajakoulutuksen oppimisympäristönä, jossa varhaiskasvatuksen opiskelijat voivat opintojensa eri vaiheissa havainnoida ja harjoitella pienten lasten ohjaamista. Melkein joka aamu Lastussa käykin opiskelijaryhmiä tarkkailemassa lasten leikkiä ja vuorovaikutusta. Opiskelujen edetessä opiskelijat myös suunnittelevat lasten opetusta.
– Havainnointitila on ahkerassa käytössä. Esimerkiksi osa opiskelijaryhmästä voi olla ohjaamassa lapsiryhmää toisten seuratessa toimintaa havainnointitilassa, minkä jälkeen yhdessä käydyt keskustelut ovat tuleville opettajille hyvin opettavaisia, sanoo yliopisto-opettaja Satu Karjalainen.
Tavallinen arki kiinnostaa
Lapset tietävät, että heitä tarkkaillaan peililtä näyttävän ikkunaseinän takaa. He pääsevät vuoroin itsekin havainnointihuoneen puolelle, jonka monitoreihin neljä 360 astetta pyörivää kameraa välittää kuvia.
Jopa eteisessä on mikrofoni.
Neljä kiinteää mikrofonia ja langattomat mikrofonit tuovat kaikki puheet tarkkailijoiden kuultaviksi. Jopa eteisessä on mikrofoni! Tämähän on kuin pikkulasten Big Brother – kuten jotkut vanhemmat ovat leikkimielisesti todenneet. Hyväksyvätkö vanhemmat lastensa kuvaamisen ja tietojen tallentamisen?
– Tallennuksia tehdään vain sovittuina aikoina. Tälläkin hetkellä valmistellaan kahta väitöstutkimusta, joiden aineistoa kerätään Lastussa. Tutkimuksellisesti kiinnostavinta on aivan tavallinen varhaiskasvatuksen arki. Kaikki tutkimukset tehdään luonnollisesti anonyymisti tutkimuseettisiä periaatteita noudattaen, eikä yksittäistä lasta voi tutkimusraporteista tunnistaa.
Karjalainen on itse toinen väitöskirjan tekijä.
Tutkija Satu Karjalainen tekee väitöskirjaa Lastusta.
– Kerron vanhemmille mielelläni tutkimuksestani ja heidän onkin luontevaa lähestyä tutkijaa, joka on säännöllisesti läsnä havainnointitilassa. Toiminta on siten myös läpinäkyvää.
Kaikki vanhemmat ovat luonnollisesti tietoisia tutkimuksista jo hakiessaan paikkaa lapselleen Lastuun ja hyväksyvät tutkimukset jo siinä vaiheessa.
Oppimisen prosessi kiinnostaa
Kunhan tutkimustuloksia alkaa valmistua, uusi tieto tuo varmasti tuoretta ymmärrystä varhaislapsuudesta ja kasvatuksesta. Lastulla on paikkansa myös uusien tutkimusmenetelmien kehittämisessä.
Kaikki lapsiryhmätilan laitteet edustavat uusinta tekniikkaa. Onhan kyse myös opettajien koulutuksen oppimisympäristöstä.
Dara ja Emma ovat jo tottuneita älytaulun käyttäjiä.
Älytaulu on jatkuvassa ja monipuolisessa käytössä. Joskus se voi toimia pelkästään ympäristönä ja tunnelman luojana dokumenttikameran heijastaessa siihen kuvan, jonka tehtävä on virittää lapsia kulloiseenkin teemaan. Älytaulua käytetään myös vuorovaikutukseen lasten kanssa, satujen kerrontaan, videoiden katseluun ja musiikin kuunteluun.
– Teknologia tukee myös yhteisöllisyyttä. Lapset voivat tuoda kotoaan piirustuksia tai tärkeitä valokuvia, joita voidaan yhdessä katsoa älytaululta.
Lapsi oppii nopeasti älytaulun käytön yrityksen ja erehdyksen kautta.
– Älytaululle voi piirtää kädellä tai kynällä. Lapset suhtautuvat ennakkoluulottomasti teknologiaan ja kokeilevat sitä rohkeasti. Tämä oppimisen prosessi on kiinnostavaa sekä lapsen yksilöllisen oppimisen tukemisen että tutkimuksen tekemisen näkökulmasta.
Itse tekemällä
Aamulla ensimmäiseksi lapset vievät kotoa tuomansa eväät jääkaappiin, sillä toimintaan ei kuulu ilmaista ruokailua.
Lastussa työskentelee kaksi yliopistokoulutuksen saanutta lastentarhanopettajaa.
– Päivittäinen toiminta on huolella suunniteltua. Pikkukoulu alkaa usein yhteisellä kokoontumisella, jossa luemme satuja, laulamme ja virittäydymme päivän teemaan. Juuri nyt teemana on avaruus, joka nousi esiin lasten leikeistä, kertoo lastentarhanopettaja Auli Ikonen.
Toiminnan lähtökohtana on nimenomaan se, mikä kiinnostaa lapsia. Lapsi oppii parhaiten, kun toiminta on kiinnostavaa, mieluista ja lähellä hänen kokemusmaailmaansa.
Ava ja Jasna keksivät oman leikin.
Tunnelma on levollinen johtuen osittain varmaankin pienestä ja hyvin hallitusta lapsiryhmästä, joka takaa myös sen, että melutaso pysyy matalana. Opettajan näkökulmasta tämä noin 10 lapsen ryhmä on ihanteellisen kokoinen. Lapsiryhmä on paljon pienempi kuin yleensä päiväkodissa, jolloin lapset voidaan ottaa myös yksilöllisesti huomioon. Lapset näyttävät olevan innostuneita päivän ohjelmasta.
Ikonen kertoo lapsille avaruusaiheista tarinaa, jonka rekvisiittaa hän samalla heijastaa dokumenttikameralla älytaululle.
Välillä lapset saavat ihastella sadun pupua.
– Oi, ihana! Anna hali sille!
Kaikki lapset halaavat vuorotellen pupua ja sitten mennään askartelemaan.
– Ottakaa paikka askartelupöydästä, kehottaa Ikonen.
Taustalla soi musiikki, joka on opettajan tarkoin valitsema.
Sampolan päiväkodin johtaja Susanna Haapsamon mukaan Lastu tarjoaa laadukasta varhaiskasvatusta.
– Lapsi oppii itse tekemällä ja kokemalla uusien elämysten kautta. Opimme uusia asioita monipuolisesti leikin, musiikin, kuvataiteiden, liikunnan, draaman, kirjallisuuden ja tietotekniikan avulla. Työskentelymme on vuorovaikutusoppimista, jossa lapsi ja aikuinen oppivat yhdessä.
Lastussa pyritään tukemaan lapsen luontaista ja luovaa oppimishalua huomioiden jokaisen lapsen yksilöllisyys.
– Aikuisen tehtävä on kannustaa ja rohkaista lasta löytämään oppimisen ilo, sanoo Haapsamo.
Oulun kaupungissa on tehty uusi varhaiskasvatussuunnitelma, jonka pohjalta toiminta suunnitellaan.
– Mietimme tarkoin, mitä teemme, miksi ja kuka tekee. Pieni, pysyvä lapsiryhmä ja korkeasti koulutettu henkilökunta takaavat laadukkaan varhaiskasvatuksen, Haapsamo jatkaa.
Oppimisen ilon oppimista
– Yliopiston näkökulmasta on tosi mukavaa, että meillä on kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ihan oikeita lapsia, iloitsee Satu Karjalainen.
Yliopiston näkökulmasta on tosi mukavaa, että meillä on kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ihan oikeita lapsia.
Lastun toiminta on kädenojennus kaupungilta vanhemmille: kerhojen toiminta on maksutonta. On ylellistä, että lapsi saa ilmaiseksi hoitoa ja tasokasta varhaiskasvatusta kolmen tunnin ajan valinnan mukaan joko kahtena tai kolmena päivänä viikossa.
Lapset viihtyvät Lastussa ja siksi monet vanhemmat suunnittelevatkin omat ohjelmansa niin, etteivät lapset jää paitsi yhdestäkään kerrasta.
Tässä muodossa varhaiskasvatusta ei anneta missään muualla Suomessa eikä muuallakaan maailmassa. Haltioituneita vieraita on käynyt jo muun muassa Venäjältä, Japanista ja Isosta-Britanniasta.
– Monet ovat luulleet, että tämä on teatteria eikä todellista ja vakituista toimintaa. He ovat hämmästelleet myös sitä, kuinka koulutettua henkilökuntaa meillä on, Susanna Haapsamo sanoo.
Henkilökunta on valittu tarkalla seulalla, sillä toiminnassa yhdistyvät käytännön varhaiskasvatustoiminta, varhaiskasvatustyö, opettajankoulutus ja tutkimus.
– Lapsille tämä on elämyksellistä oppimista, jossa otamme huomioon lapsen kehitystason. Haluamme kylvää lapsiin oppimisen ilon, joka innostaa heitä oppimaan uutta koko elämän ajan.
Toiminnasta ei ole vielä tullut lainkaan negatiivista palautetta.
– Tästä on hyötyä paitsi Oulun kaupungille myös koko Suomelle. Kun tutkimuksia alkaa valmistua, saamme käyttöön paljon uutta tietoa ja uusia menetelmiä, uskoo Karjalainen.
www.ouka.fi/oulu/sampolan-paivakoti/avoin-varhaiskasvatus-sampola
