Miehen työ
Perushenkilö luennoi itsekseen bussin takapenkillä. Kuljettaja ei kai ollut jaksanut poistaa häntä edes päätepysäkillä. Perushenkilö siemaili eväitään hienovaraisesti. Luennon aihe oli tasa-arvo.
”Tasa-arvo on perrrrkele menny liian pitkälle. Akat jyrää”, hän tiivisti.
Ehkä hän oli perehtynyt työttömyystilastoihin. Naisten työttömyysaste (8 prosenttia) on miehiä (10 prosenttia) matalampi. Tämä liittyy osin pikkulasten äitien ratkaisuun jäädä suosiolla kotiin, jos töitä ei löydy.
Tai ehkä perushenkilö oli käynyt terveyskeskuksessa. Suomessa ei ole enää normaalia erikseen mainita, että vastassa on naislääkäri. Naispapit vielä noteerataan, vaikka pappienkin enemmistö on kohta naisia.
”Tehtaat saatana menee kaikki Kiinaan.”
Tämä on olennaista. Miesvaltaisten alojen työpaikkoja on toden totta siirtynyt ja siirtyy kaukomaille hyvin konkreettisesti. Uusia paperikoneita ei enää rakenneta koko Eurooppaan. Metalliteollisuuden kovassa globaalissa kilpailussa joku pärjää, monet eivät. Nokian jäljiltä työttöminä on joukoittain IT-insinöörejä, heistäkin valtaosa miehiä.
Samaan aikaan naisvaltaiset hoiva-, terveys-, sosiaali- ja opetusalat pysyvät Suomessa. Naisille on töitä muuallakin kuin kotona.
Aika monen miehen on sitä vastoin keksittävä itselleen uutta tekemistä ja hankittava ehkä uusi koulutus. Yksi este ovat perinteiset sukupuolitetut ammattiroolit. Kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta monet työt ja ammatit ovat edelleen surullisen tiukasti sidoksissa sukupuoleen. ”Päikkärintäti” saa kovin harvoin työkaverikseen ”päikkärinsedän”. ”Sosiaaliämmän” rinnalla ei jostain syystä parjata ”sosiaaliäijää”. Huoltomiehen hommia tekevää huoltonaista kyllä huomataan ihmetellä.
Konepajasta työttömäksi jäänyt mies päätti opiskella lähihoitajaksi. Asiasta julkaistiin paikallislehdessä ylen ihastunut juttu. Ajatella, raavas mies lähihoitajana!
Globaalistuminen murjoo Suomen työmarkkinoita, mutta perushenkilön analyysi osui harhaan. Tasa-arvo ei aiheuta ongelmia, vaan ratkaisee niitä. Työmarkkinoiden murroksessa pärjäävät ihmiset, jotka eivät anna ainakaan sukupuolen rajoittaa ammatinvalintaansa tai uudelleenkoulutustaan. Lähihoitaja voi olla suomalaismiehen tulevaisuuden ammatti.
Olen kotiompelijan lapsenlapsenlapsi. Tyyne-mamman oli mahdollista hankkia tuloja siksi, että ompelutyötä saattoi ja oli pakkokin tehdä kotona, keittiön pöydällä, lastenkaitsennan ja kodinhoidon ohessa.
Tyyne tuli mieleeni, kun kuulin naisesta, joka hoitovapaalla hankki lisätuloja tekemällä kirjanpitoalan töitä ulkomaiselle toimeksiantajalle. Tietokone oli keittiön pöydällä, pallero pöydän alla leikkimässä.
Globalisoituminen ei ainoastaan vie töitä, se myös tuo niitä – koti-isälle yhtä hyvin kuin -äidillekin.
