Siirry sisältöön
Kasvu

Täysaikainen kasvattaja

05.08.2016 Hannu Kaskinen Sara Pihlaja

Timo Telford olisi äänestänyt Britannian EU:ssa pysymisen puolesta. Hän pettyi, kun kansanäänestyksessä enemmistö briteistä halusi eroon EU:sta.

Timo Telford olisi äänestänyt Britannian EU:ssa pysymisen puolesta. Hän pettyi, kun kansanäänestyksessä enemmistö briteistä halusi eroon EU:sta.

Timo Telford kasvattaa sekä työkseen että vapaa-ajalla. Hän on vapaaehtoisena tukihenkilönä auttanut lapsia jo yli 20 vuotta. Kasvatusvastuuta on myös seitsemän lapsen uusperheessä.

Kun Timo Telford oli neljävuotias, hänen perheensä muutti Englannista Suomeen. Vanhemmat olivat päätelleet, ettei Englanti sovi lasten varttumispaikaksi. Suomen muuton puolesta puhui etenkin Kuusamossa syntynyt Timon Maire-äiti.

Timon isä, nyt jo edesmennyt Tony Telford, opetti Tampereen yliopistossa englantia. Poika muistelee, että Thatcherin hallinto oli isän erityinen inhokki, mistä todistavat myös valokuvat mielenosoituksista. Kuvissa Timo on popliinitakkisen isänsä sylissä. Yhdysvaltain-vastaisessa mielenosoituksessa isän kyltissä lukee ”Piss Off Big Brother!” ja mies vahvistaa viestiä käsimerkillä.

Telfordien uudehkon kodin valokuvaseinä kertoo, että kodin asukkaille perhe on paras.

Telfordien uudehkon kodin valokuvaseinä kertoo, että kodin asukkaille perhe on paras.

Telford on vanhempiensa muuttopäätökseen tyytyväinen ja pysyy suomalaisena. Silti hän on ylpeä englantilaisista sukujuuristaan. Englannissa hän sukuloi ja yleensäkin vierailee mieluusti. Lontoossa Timo ja Keiju Telford myös avioituivat 2007. Muistona siitä olohuoneen seinällä on valokuva, jossa hääpukuinen pariskunta suutelee takavuosien peribrittiläisessä puhelinkopissa.

Jättikokoista valokuvaa ympäröivät muut perheelle tärkeät kuvat. Niistä hellyttävin on kännykkäkameraotos kahdesta käsi kädessä kävelevästä lapsesta, pitkähköstä teinistä ja polvenkorkuisesta sisaruksesta. Lapset ovat fanipaidoissa, mutta faniudesta tuonnempana.

Telfordit asuvat Tampereen naapurikunnassa, Lempäälässä, jonne he perustivat uusperheen. Uuteen paritaloasuntoon he muuttivat nelisen vuotta sitten, kun iltatähti-Melinda oli vuoden ikäinen.

Ennen Melindan syntymää Telfordeilla asui vakinaisesti kaksi lasta. Lomat ja viikonloput suurperhe vietti kuitenkin yhdessä: vanhemmat sekä kolme lasta Timon ja kolme lasta Keijun entisistä liitoista.

Sattumalta hoivatöihin

Isä ei ehtinyt nähdä poikansa kasvaneen yhteiskuntakelpoiseksi ja isänsä elämänarvoja jakavaksi ihmiseksi. Lad-Timo oli näet alle parikymppisenä varsin erilainen kuin nyt.

Ravintola-alan perustutkinnon jälkeen hän teki vuoden kokin hommia, kävi armeijan ja palasi ravintolatöihin. Hän huomasi tekevänsä töitä illat ja viikonloputkin, kun kaverit tapailivat tyttöystäviään.

Niinpä Telford päätyi rakennustyömaille sekatyömieheksi, joille riitti hommia 1980-luvun lopulla. Palkka vähintään tuplaantui, mikä vähän sokaisi. Työ oli raskasta urakkatyötä, ja nuorilla ammattitaidottomilla teetettiin likaisimmat työt.

Joskus nukuimme työmaakopissa kolme, neljä tuntia. Sitten taas jatkettiin töitä parikymmentä tuntia. Ei menty työehtosopimusten mukaisesti. Kun painoimme mahdollisimman nopeasti, saimme vapaa-aikaa ja rahaa. Rahaa siihen aikaan myös kului.

 Telfordien paritalon rapun vieressä nöpöttää Vespa. Se kuulu Timolle, joka sanoo italialaisihmeen kuvastavan itseään: ryhdikäs ja luotettava.

Telfordien paritalon rapun vieressä nöpöttää Vespa. Se kuulu Timolle, joka sanoo italialaisihmeen kuvastavan itseään: ryhdikäs ja luotettava.

Kun raskas työ oli nähty, Teldord kiersi myyntiedustajana yli vuoden soittelemassa ihmisten ovikelloja myyden pölynimureita.

Ainakin se hyöty myyntityöstä jäi, että vastaan kaikille lehtimyyjille ystävällisesti.

Uran etsintä jatkui omassa yrityksessä, jossa Telford kiersi messuilla myymässä fysikaalista hoitolaitetta. 1990-luvun lama pysäytti extrahyödykkeiden ostamisen kuin seinään, ja Telford jäi yksin selvittelemään yritystään varten ottamiaan lainoja.

Kaikki meni persiilleen, vaikka kuinka yritti. Ajattelin, että ihan sama.

Telford katseli vuokrakaksionsa kattoa puolitoista päivää huomatakseen, ettei sekään ole hänen juttunsa. Hän soitti työvoimatoimistoon, josta kysyi koulua, mitä tahansa. Virkailija kertoi, että englanninkielinen sosiaali- ja terveysalan perustutkinto oli alkanut kaksi päivää sitten. Telford soitti opettajille, kävi haastattelussa ja aloitti opiskelun seuraavana päivänä.

Päivääkään en ole niitä puhelinsoittoja katunut päinvastoin.

Työpaikastaan ylpeä yökkö

Lähihoitaja Timo Telford arvelee, että suvussa piilee hoivageeni, kun sairaanhoitajia ovat äiti, isosisko ja äidin uudesta avioliitosta syntynyt Timon veli.

Vapaapäivinä otan päävastuun arjesta.

Timo Telford aloitti vakinaisen yötyön jo vuonna 2001 Diabeteskeskuksessa. Hänen mielestään epätavalliset työajat eivät hankaloita perhearkea: vaimo kuulemma jopa kehuu järjestelyä, eivätkä nuorimmat lapset isänsä työajoista muuta muista.

Viittä työyötä seuraa viisi vapaapäivää, mikä mahdollistaa isyyden paremmin kuin perinteiset työajat.

Vaimo toki kantaa päävastuun kotitöistä, kun olen yövuorossa, ja saan nukkua siihen asti, kun unta riittää. Juon aamukahvin iltapäivällä, touhuan vähän aikaa lasten kanssa ja lähden töihin. Vastaavasti vapaapäivinäni otan päävastuun arjesta.

Nykyinen työpaikka on Takahuhdin perhekeskuksessa, lastensuojelun sijaishuoltoyksikössä. Sen molemmilla osastoilla on seitsemän 1217-vuotiasta.

Telfordin osasto on erikoistunut nuoriin, joilla on neuropsykiatrisia ongelmia. Sen työntekijät ovat käyneet ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen. Jokainen nuori pystytään kohtaamaan yksilönä, mistä Telford on ylpeä.

Muissa lastensuojeluyksiköissä tällaista työotetta vasta aloitellaan.

Perhekeskukseen jonotetaan, mikä ei ole valtakunnallisesti tavallista. Jonotus kertoo työtavasta ja -ilmapiiristä hyvää.

Luottamussuhde palkitsee

Kun Timo Telford opiskeli lähihoitajaksi 1994, hän luki kaupunkilehdestä Tampereen kaupungin sosiaalitoimen ilmoituksen kunnallisen vapaaehtoistoiminnan kurssista, johon hän osallistui. Nyt takana on kymmeniä poikien tukisuhteita.

Tukihenkilön voi Tampereella saada 717-vuotias nuori, joka tarvitsee vaikean elämäntilanteensa vuoksi perheen ulkopuolista aikuista ystävää.

Telford on miettivinään, eikö osaa tukea tarpeeksi, kun tukisuhde venyy yleensä nuoren täysi-ikäiseksi tuloon. Tuo työ ei ole suorittamista. Joskus vie vuodenkin, ennen kuin luottamuksellinen suhde syntyy.

Luottamuksen huomaa siitä, kun nuori kysyy häntä ahdistavista asioista, joista ei ole ennen puhunut.

Luottamussuhteen synty palkitsee ”äärimmäisen hyvällä fiiliksellä”. Siitä ja yleensä hyödyksi olemisen tunteesta saa virtaa. Kiitosta heruu sosiaalityöntekijöiltä, koulukuraattoreilta ja psykologeilta. Myös vanhemmat ja nuoret itsekin muistavat kiittää.

Jos Telford huomaa lapsesta selvän huolenaiheen, hän soittaa heti vaikkapa opettajalle. Virkatie voi näet olla pitkä vaikkapa siksi, että lapsen asioita hoitava sosiaalityöntekijä on lomalla.

Telford tapaa tuettaviaan pari kertaa kuussa. Usein he käyvät kahvilla, elokuvissa tai bongaamassa lintuja. Telford yrittää keskustelemalla löytää maksutonta tekemistä nuoren kanssa.

Jos nuori ei ole koulun liikuntatunnilla osunut pesäpalloon, mikä silloin olisi parempaa kuin treenata sitä. Yhtäkkiä sitten nuori nauraa suu korvissa: Osuin palloon ja löin kaksi juoksua! Tämmöiset pikkujutut ovat nuorille tosi isoja.

En ole ikinä kokenut tukihenkilönä olemista rasitteeksi.

Yksi hiteistä oli tinasotilaiden teko. Telford haki päiväkodista satoja tarpeettomiksi jääneitä tinahevosenkenkiä, joista teki poikiensa kanssa satoja sotilaita.

Tukihenkilö lipsahtaa kehaisemaan työmoraaliaan:

Mitään ei hoideta puolivillaisesti vaan niin hyvin kuin mahdollista.

Telfordista tukihenkilö auttaa yleensä ennen kuin mitään ikävää sattuu. On huimaa huomata, kuinka pienillä asioilla voi olla niin isot vaikutukset.

En ole ikinä kokenut tukihenkilönä olemista rasitteeksi, se on elämääni.

Telford on saanut monia puheluita vielä vuosia tukisuhteen päättymisen jälkeenkin. Tuettava saattaa kertoa vaihtaneensa työpaikkaa tai menneensä naimisiin. Tällainen muistaminen palkitsee tukihenkilöä.

Yksi pisimmistä tukisuhteista kesti kuutisen vuotta, ja kaksikko kahvitteli vielä nelisen vuotta tukisuhteen päättymisen jälkeenkin. Sitten Timo sai suruviestin: Jani (nimi muutettu) oli kuollut työtapaturmassa. Äiti halusi Telfordin tulevan hautajaisiin.

Siellä oli koko suku. En tuntenut ketään, eikä suku minua. Äiti esitteli minut: ”Tässä on Janin tärkein ihminen.” Se pysäytti ja herkisti. Tiesin tekeväni tärkeää työtä.

Tampereen kaupungin lasten ja nuorten palvelujen lautakunta myönsi Vuoden Aikuinen -palkinnon Timo Telfordille 2014. Häntä kiiteltiin juuri lasten ja nuorten tukihenkilönä tehdystä pitkäjänteisestä vapaaehtoistyöstä.

Tuntui äärimmäisen hyvältä, että tämmöinen ruohonjuuritason työ nähdään ja sille annetaan arvo.

Aidosti läsnä

Timo Telfordilla oli enimmillään samanaikaisesti kahdeksan tuettavaa. Kun piti hoitaa myös kotiarki ja palkkatyö, kalenteri oli kovassa käytössä. Tuolloin moni sanoi, että vieraista lapsista huolehtiminen on pois omilta. Telford on eri mieltä.

Kun olen tuonut esimerkiksi autistisen nuoren kotiin, lapsemme ovat huomanneet jo varhain, että emme ole kaikki samasta muotista. Silti kaikki ovat arvokkaita.

Ärsyynnyn, jos äiti vain räplää puhelintaan, vaikka lapsi anelee maistamaan hiekkakakkua.

Hän myöntää, että ei ole ajallisesti ollut samassa rakennuksessa lastensa kanssa niin paljon kuin olisi voinut. Puute on kuitenkin korvattavissa aidolla läsnäololla.

Olen vapaapäivinäni Melindan kanssa paljon ulkona. Usein ärsyynnyn, jos joku äiti vain räplää puhelintaan, vaikka lapsi anelee maistamaan hiekkakakkua. Saattaa äiti sentään ottaa piltin kanssa selfien, kun päivittää Facebookiaan

Telford on vanhan kaartin miehiä eikä viihdy somessa. Hän tykkää, että hänelle soitetaan ja kaverit käyvät kahvilla.

Mies Englannin ja Tapparan

Britanniasta Timo Telford seuraa lähinnä jalkapalloa, viime kaudella etenkin kauden sensaatiota eli Valioliigan voittanutta Leicesteriä. Brittijalkapalloilijoista miehen ikisuosikkeja ovat David Beckham ja Wayne Rooney. Valioliigaa hän seuraa vain televisiosta.

Kun vietimme sedän viisikymppisiä Barcelonassa, siellä oli sattumalta MM-karsintaottelu EnglantiAndorra. Menen vieläkin kananlihalle, kun muistan sen tunnelman. Vauvasta vaariin kaikki hoilasivat mukana. Toivon, että jokainen pääsee sen kokemaan.

Vastaavaa huippuelämystä tamperelaisittain Telford hakee Hakametsän jäähallista, joka on ollut miehen rentoutumispaikka jo vuodesta 1976, kun hän aloitti Tampereella peruskoulun.

Jalkapallossa Telford on englantilainen mutta jääkiekossa tapparalainen.

Jääkiekon seuraaminen helpottui, kun muutin neljävuotiaana fanaattisena tapparalaisena perheen Englannista Tampereelle, hän vitsailee.

Telford on kausikorttimiehiä. Viime kaudella hän katsoi kaikki 30 Tapparan kotipeliä ja kaikki play off -kotipelit. Kun finaalissa tuli vastaan HIFK, Telford kävi Helsingissä vaimonsa, poikansa ja pikkuveljensä kanssa kannustamassa omiaan hyvällä menestyksellä.

Ratkaisupelin jälkeen 26. huhtikuuta Telford juhli Suomen mestaruutta Tampereen keskustassa aamukolmeen kahden lapsensa kanssa, joille hän antoi omin luvin vapaapäivän koulusta.

Uusperheen yhtäläiset arvot

Uusperhe pärjää vain, jos molemmat uudet vanhemmat ajattelevat kasvatuksesta samankaltaisesti. Timo Telford kiittää vaimoaan siitä, että kummankaan ei edes parisuhteen alussa tarvinnut pakottaa itseään mihinkään. Kun sai olla oma itsensä, suhde toimi ja toimii.

Telford puhuu myös arjen struktuurista eli maalaisjärjestä. Perheessä on selvät säännöt eli lapsilla on nukkumaanmenoajat, ruoka syödään samassa pöydässä yhdessä ja kotitöitä tehdään.

Teinit saavat vaikuttaa viikkorahaan: jos kotityöt eivät kiinnosta, viikkorahaa tulee tilille pienempi summa. Syntymäpäivälahja on aina 50 euroa plus ikä ja joululahja sata euroa plus ikä.

Telford kertoo, että uusi liitto alkoi aineellisesti varsin tyhjästä, entisestä elämästä puolisot ottivat vain vaatteensa. Uuteen kotiin piti siis ostaa kodinkoneet, huonekalut, petivaatteet, astiat.

 Molemmat vanhemmat ovat tavallisissa palkkatöissä, Keiju työskentelee sihteerinä. Kun kuuden lapsen perheellä oli tuntuvat asunto- ja autolainat, lapset oppivat nopeasti, että isot hankinnat vaativat säästämistä.

Emme voi käydä usein ulkona syömässä, kun se tulisi isolla porukalla kalliiksi, mutta onneksi tykkäämme laittaa kotiruokaa.

Perusarki vahvisti onnistumista alkutaipaleella.

Olemme vaimoni kanssa sataprosenttisen tasavertaisia kotitöissä. Me molemmat siivoamme, pyykkäämme ja kuljetamme lapsia harrastuksiin.

Usein väitetään, että britit eivät osaa laittaa ruokaa. Telford uskoo, että ainakin heidän lapsensa ovat eri mieltä: esimerkiksi perunat ja juurekset ostetaan multaisina kaupasta.

Keittiössä häärääminen on hyvää perheaikaa. Kaverini osaavat jo kysyä, onko Milja, 13, leiponut mokkapaloja, kun keräännymme katsomaan vaikkapa Tapparan vieraspele

Kuka?

 Timo Sasha Jonathan Telford

Syntyi 11.10.1969 New Romneyssä, Englannin etelärannikolla

Toimii Tampereella yksityisen Sospro Oy:n Takahuhdin perhekeskuksen ohjaajana sekä kaupungilla lastensuojelulain mukaisena tukihenkilönä ja nuorten selviämisaseman päivystäjänä. Tekee lisäksi sijaisuuksia muissa lastensuojeluyksiköissä.

Asuu Lempäälän Kuljussa vaimonsa ja kolmen lapsen kanssa. Kaksi lasta asuu Timo Telfordin entisen vaimon perheessä ja kaksi vanhinta lasta asuvat omissa talouksissaan.

Tykkää sujuvasta arjesta ja Tapparan menestyksestä.

Inhoaa epäoikeudenmukaisuutta.

Toivoo, että kaikki lapset saisivat olla lapsia.

Palkittu: Tampereen kaupunki palkitsi Vuoden Aikuisena 2014.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »