Siirry sisältöön
Teemat

Ensin oli epävarmuus

05.03.2017

Mieleni päällä on vuosia ollut kysymys, saako lapsi tulla vai ei. Välillä olen pohtinut sitä tiiviimmin, välillä se on unohtunutkin.

Minä en ollut ollenkaan varma haluaisinko koskaan lapsia. Pitkään luulin, etten missään nimessä. Vauvakuumetta en ole kokenut, vaikka viihdyn kyllä todella hyvin esimerkiksi veljentyttäreni ja kummilasteni seurassa. Rakastuin mieheen, joka tiesi haluavansa perheen jo aikaa sitten. Aikaa kului 7 vuotta ja parisuhde kehittyi, luottamus kasvoi ja asioista keskusteltiin. Tein plus-miinus-listat ja SWAT-analyysit, joiden mukaan rationaalinen mieleni pyöritti ikäviä uskomuksia ja esteitä. Kuten että lasten jälkeen naisen terveys, työura ja mielenterveys menevät sekä sosiaalinen elämä katoaa. Näin pelkkiä riskejä ja kamaluuksia, mikä ei ole ollenkaan tapaistani. Lisäksi olisi älytöntä perustaa perhe PK-seudulle, jossa asumme nyt. Kallis asuminen, kylmät ja lapsivihaavat ihmiset (ainakin julkisissa liikennevälineissä, jos lapsesta lähtee ääntä) ja eläminen satelliittina, kaukana verkostoistani; sisarukseni, ystäväni ja virkeät vanhempani, joista olisi korvaamatonta hyötyä lastenhoitoapuna. Tiedän työni kautta, että tukiperheitä ja tukihenkilöitä kaivataan ihan tavallisten lapsiperheiden arkeen, koska asutaan kaukana verkostoista. Ehkä kielteisyyteen lapsiperhe-elämästä vaikutti myös maailmankuvaani synkentänyt työ lastensuojelussa.

Suoraan sanottuna, raskausaika ja lapsiperhearki eivät kuulostaneet tuttavien puheissa kovin kadehdittavilta.  Liian vähän tai ei ollenkaan unta, sairastellaan usein, pelot ja huolet ovat läsnä, suunnitelmat muuttuvat ja uusia ”katastrofeja” tulee eteen kun edellisestä selvitään eikä ihmissuhteiden hoidolle jää aikaa, puhumattakaan parisuhteesta. Rahatkaan eivät riitä. Olo on riittämätön äitinä ison osan ajasta, koska haasteet ja vaatimukset ovat niin suuria. Lisäksi kyllä minä olen vähän mukavuudenhaluinen ja tykkäsin tosi paljon meidän elämästä myös ilman lasta.

Vaihdoin lastensuojelutyön järjestötyöhön, adoptioneuvontaan. Lapsettomuuden kokemukset antoivat perspektiiviä ja koskettivat, kuitenkaan en silti voinut ymmärtää täysin, miltä tuntuu sellainen lapsen kaipuu että on valmis lapsettomuushoitoihin ja adoptioon. Koimme myös raskauden ja sen keskeytyksen, vaikka olimme nuoria (alle 30) eikä ollut mitään riskejä tai perinnöllisiä sairauksia. Kyseessä oli 1-2 prosentin mahdollisuus siihen, että sikiöllä on vakava kehityshäiriö eikä se selviäisi elämään. Kului muutama vuosi ja sitten intuitioni sanoi, että voit antaa lapsen tulla, kaikki menee hyvin. Asumme yhä kaukana rakkaistamme ja edelleenkään meillä ei liikaa neliöitä, mutta kyllä me pärjätään. Ja jos ei pärjätä, pyydetään apua. Hyväksyn nyt epävarmuudet ja riskit, joita en voi hallita ja luotan että asiat järjestyvät tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Raskaudessa, syntymässä ja lapsen kanssa on pakko vain hyväksyä mitä on tullakseen. Tietysti voi tehdä parhaansa vanhempana ja välttää riskejä, mutta on paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa.

Yleensä elämässäni uskallan uskoa hyvään ja näen mahdollisuuksia, oli outoa että hangoittelin vastaan tällä osa-alueella. Sanotaan, että kaikessa oma mieli oli rajana. Toisaalta en ollut koskaan haaveillut myöskään sitoutumisesta parisuhteeseen perinteisen kihlautumisen ja avioliiton kautta. Miehen yllätyskosinta oli järkytys, jolloin päässäni pyöri kiihtyvään tahtiin vastaukset kyllä, ei ja en tiedä! Suostuin ja shokista selvittyäni huomasin, että tietoinen sitoutuminen lisäsi onnellisuuttani. Ehkäpä sanonta siitä, että pitää mennä kohti pelkojaan (eli asioita joita välttelee?) pitää paikkansa. Enkä  olisi jaksanut tuhlata energiaa  niin paljon asian pohtimiseen, jos se oli ollut minulle merkityksetön.

Kun tämä ajanjakso jäi taakse, alkoi seesteinen raskaus ja olin onnellinen tulevan lapsen odotuksesta. Siitä kirjoitan seuraavaksi! Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet puida aihetta läpikotaisin kanssani sekä miehelle, joka antoi käsittelyyn tarvittavan ajan.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »