Yksihuoltajien talousahdinko jatkuu
Päiväkoti koulii säästäväisyyteen
Kuluttajakasvatus ei kuulu päiväkotien varhaiskasvatussuunnitelmaan. Päiväkotilapsia kyllä kasvatetaan kuluttajuuteen, mutta toiminta on tiedostamatonta ja perustuu mallioppimiseen, sanoo Marjo Hakola maisterin tutkielmassaan. Aikuiset näyttävät esimerkkiä, josta lapset ottavat oppia muun touhun lomassa.
Kulutuksen ja markkinoinnin tuulet puhaltavat päiväkodeissa erityisesti lelupäivinä, jolloin lapset saavat tuoda sinne omia mielilelujaan. Aina ei vältytä ikäviltä tilanteilta. Lelupäiviä on jouduttu joissakin päiväkodeissa perumaan niistä seuranneen kilpavarustelun ja kiusaamiseen vuoksi.
Lapsista alkaa kehkeytyä aktiivisia kuluttajia jo paljon ennen kouluikää. He keräävät mainoksista tuttuja suosikkileluja, säästävät rahaa ja käyvät ostoksilla vanhempien kanssa. Kauppaleikeissään lapset toistavat aikuisilta opittua käsikirjoitusta.
Lapsista kehittyy aktiivisia kuluttajia jo paljon ennen kouluikää.
Lasten kulutuspuhe on Hakolan mukaan moniulotteista: toisaalta lapset ovat sisäistäneet aikuisten harkitsevan puhetavan, toisaalta he haaveilevat yhä uusista tavaroista ja kommunikoivat keskenään tavaramaailman kautta.
Päiväkodin henkilökunta välittää lapsille perinteisiä kulutusarvoja, säästäväisyyttä ja harkitsevuutta. Lapsia opetetaan käsittelemään tavaroita varovasti, jotta ne kestäisivät seuraaville lapsille.
Päiväkodin aikuisten puhetapa on kulutusta hillitsevä, mikä voi olla ristiriidassa kodin arvojen kanssa. Kotona saattaa vallita kertakäyttökulttuuri, mutta päiväkodissa vannotaan säästäväisyyden ja kestävän kehityksen nimiin.
Kansantalouden kannalta järjestys lienee oikea. Jos julkisrahoitteisessa päivähoidossa kulutetaan liikaa, verorahat loppuvat kesken – ja niin käy myös siinä tapauksessa, että kodeissa kulutetaan liian vähän.
> Marjo Hakola: Kuluttaja päiväkodissa–- Lelut, leikit ja lasten kulutuspuhe. Maisterin tutkielma, Helsingin yliopisto 2013.
Yksinhuoltajalle ei kerry säästöjä
Lapsiperheiden köyhyysriskiä kasvattavat eniten vanhempien työttömyys, yksinhuoltajuus, lasten suuri lukumäärä ja pikkulapsivaihe, jolloin toinen vanhemmista on perhevapaalla.
Yksinhuoltajista vain yksi viidestä pystyy säästämään pahan päivän varalle, ja lähes 70 prosenttia pitää menojen kattamista tuloilla jonkin verran tai erittäin hankalana. Vain viidennes yksinhuoltajista uskoo perheen talouden kehittyvän jatkossa parempaan suuntaan, kertovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lapsiperhekyselyn tulokset.
Kulutusmahdollisuuksien ero näkyy selkeimmin mahdollisuudessa viedä sairas lapsi yksityislääkäriin. Siihen on varaa vain alle kolmasosalla yksinhuoltajista, kun osuus kaikista lapsiperheistä on lähes 60 prosenttia.
Yksinhuoltajilla on muita harvemmin varaa lapsen maksullisiin harrastuksiin tai viikkorahaan. Lähes neljällä viidestä yksinhuoltajasta on varaa lapsen kännykkään. Kännykkä koetaan välttämättömäksi vanhemman ja lapsen välisessä yhteydenpidossa.
Kahden huoltajan pikkulapsiperheiden kokemukset toimeentulosta eivät poikkea juurikaan kaikkien lapsiperheiden kokemuksista. Kahdelle viidestä perheestä jää rahaa säästettäväksi, ja yhtä suuri osa kokee menojen kattamisen tuloilla hankalaksi.
Pikkulapsiperheet ovat kuitenkin muita optimistisempia. Kun kaikista lapsiperheiden vanhemmista reilu neljäsosa uskoo perheen talouden kehittyvän parempaan suuntaan, niin alle 3-vuotiaiden vanhemmista osuus on yli 40 prosenttia.
Monilapsisissa perheissä on hieman muita perheitä harvemmin varaa lasten omiin huoneisiin, viikkorahaan tai maksullisiin harrastuksiin. Puolet kolmen tai useamman lapsen vanhemmista sanoo, että perheellä on halutessaan varaa viedä lapsi yksityislääkäriin.
> Lapsiperhekysely. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013.
Kotityössä piilee miljardibisnes
Kotitalouksien palkaton työ jää pääosin kansallisen tilinpidon ulkopuolelle. Samalla jää pimentoon miljardien eurojen arvoinen mahdollisuus kehittää kotitalouksia palvelevaa palveluliiketoimintaa.
Vuonna 2009 Suomessa tehdyn kotityön arvo oli yli 80 miljardia euroa, eli lähes kaksi kertaa valtion vuosibudjetti. Tästä summasta päätyi kansantalouden tilinpitoon vain 12,5 miljardia, kertoo Kuluttajatutkimuskeskuksen (KTK) tutkimus.
Pelkästään kaupassakäynteihin käytetyn ajan ja matkakustannusten kokonaisarvo oli runsaat 12 miljardia vuodessa, eli 400 euroa kotitaloutta kohden kuukaudessa. Ruuanlaiton arvo oli 20,7 miljardia euroa, 750 euroa per kotitalous kuukaudessa.
Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, noin 3 900 euroa kuukaudessa.
Pikkulapsiperheissä lastenhoito nosti tuotannon arvon peräti 4 600 euroon kuukaudessa, vaikka summasta on vähennetty kotihoidontukia ja vanhempainrahoja. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo oli lähes yhtä korkea, 4 100 euroa kuukaudessa.
Kotityö muunnetaan euroiksi kertomalla siihen käytetty tuntimäärä vastaavaa työtä tekevän työntekijän tuntipalkalla. KTK:n tutkimuksessa laskuperusteena käytettiin kotiavustajien ja kodinhoitajien bruttopalkkaa, joka oli tutkimuksen kohdejaksolla 13,44 euroa tunnissa.
Tutkimuksen mukaan kotitaloudet käyttävät entistä vähemmän aikaa sellaisiin kotitöihin kuin vaatteiden pesuun ja silityksen ja kodin ulkopuolella asiointiin. Pikkulasten ja lemmikkien hoitoon käytetään entistä enemmän aikaa. Lemmikkieläinten määrä on kasvanut erityisesti lapsettomissa talouksissa.
> Johanna Varjonen, Kristiina Aalto: Kotitalouksien palkaton tuotanto ja sen muutokset 2001–2009. Kuluttajatutkimuskeskus, Työselosteita ja esitelmiä 145/2013.
