Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

Ettei yksikään jäisi näkymättömäksi

07.08.2015 Hanna Heinonen

On tärkeää löytää keinot siihen, että lapsen kokemus ja kertomus vaikuttavat aina hänen elämässään tehtäviin ratkaisuihin. Aikuisten vastuulla on varmistaa, ettei yksikään lapsi tai nuori jää näkymättömäksi, Hanna Heinonen kirjoittaa pääkirjoituksessaan.

Näkymättömistä lapsista tunnetuin lienee Ninni, joka pelkäsi niin paljon ivallista tätiään, että muuttui näkymättömäksi.

Sittemmin Ninni päätyi hoitoon Muumitaloon, koska muumien lempeyden arveltiin saavan hänet taas näkyväksi. Lempeys auttoikin osittain, mutta kokonaan näkyväksi Ninni muuttui vasta, kun uskalsi näyttää omat, voimakkaat tunteensa ja toimia niiden mukaan. Hän oli näkymätön niin kauan, kun ei uskaltanut kertoa omista tarpeistaan kenellekään.

Surullisen näkymätön oli myös Vilja Eerika. Hän oppi elämään omassa arjessaan tavoittelematta minkäänlaisen huomiota tai kanssakäymistä, jotta olisi säästynyt läheistensä kaltoinkohtelulta. Osalle läheisistä aikuisista Vilja Eerika oli näkyvä, mutta keskeiset viranomaiset epäonnistuivat hänen kuuntelemisessaan ja näkyväksi tekemisessään.

Onkin tärkeää löytää keinot siihen, että lapsen kokemus ja kertomus vaikuttavat aina hänen elämässään tehtäviin ratkaisuihin.

Yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulla on jokaisen yksittäisen lapsen tai nuoren kuuleminen. Sen sijaan yksittäisen työntekijän vastuulla ei mitenkään voi olla työolosuhteiden rakentaminen sellaisiksi, että yksittäisen lapsen tai nuoren kohtaamiseen on riittävästi aikaa tai vastaavasti riittävästi osaamista. Näistä olosuhteista tulee johdon ja poliittisten päätöstentekijöiden huolehtia.

Jokainen aikuinen tietää, miten paljon lapsi tarvitsee aikaa tunteidensa, mielipiteidensä ja näkemystensä esittämiseen. Me tiedämme myös, että lasten valmiudet tuoda esiin asioitaan saattavat olla hyvin erilaisia.

Äitinä olen oppinut, että lapset ilmaisevat tunteitaan hyvin eri tavoin. Toinen kertoo asiansa jo ulko-ovea avatessaan, kun toinen painelee huoneeseensa suljettujen ovien taakse ja saa kakaistua ulos mieltään painaneet asiat vasta houkuttelun tai rohkaisun jälkeen.

Onkin täysin absurdi ajatus, että lapsen mielipiteen selvittäminen voisi tapahtua kertaluonteisen tapaamisen perusteella varsinkaan, jos lasta ei ole rohkaistu omien mielipiteidensä tai näkökulmiensa esiin tuomisessa siinä arjessa, jossa hän elää.

Meidän kaikkien aikuisten vastuulla on varmistaa, ettei yksikään lapsi tai nuori jää näkymättömäksi. Pysähdytään, kuunnellaan, kohdataan ja ollaan aidosti kiinnostuneita juuri niiden lasten ja nuorten elämästä, joiden kanssa polkumme risteävät syysarjen käynnistyessä.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »