Siirry sisältöön
Kolumni

Saavatko perheet haluamaansa tukea lastensuojelussa?

30.04.2020 Anniina Mikama

Lastensuojelublogi 23_3_2020

Kolumnin kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja erityislapsen tavallinen äiti, joka päätyi katsomaan lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta. Hänestä etenkään erityislapsiperheet eivät kuulu lähtökohtaisesti lastensuojeluun vaan terveydenhuoltoon.

Lähtökohtaisesti erityislapsiperheet eivät kuulu lastensuojeluun, mutta sinne ne meidätkin Suomessa ohjataan. Olemme joutuneet sen seurauksena tälle kaoottisellekin matkalle lastensuojelun maailmaan.

Kokemuksemme mukaan Suomessa malli erityislapsiperheiden tukemiseksi on se, että millään taholla ei ole rahaa ja kaikki tahot toivovat, että jokin toinen taho hoitaa. Terveydenhuollossa, jossa asiaa pitäisi hoitaa, perheitä pompotellaan luukulta toiselle, syyllistetään ja lopulta ohjataan lastensuojeluun.

Koulussa uuden opetussuunnitelman inkluusiomalli ei pysty tukemaan erityislapsia, ja erityislapsiperheet ohjataan kouluistakin lastensuojeluun.

Suurin osa erityislapsiperheistä tarvitsee terveydellistä, ei lastensuojelullista apua. Tarvetta ei ole myöskään syyllistämiselle ja holhoamiselle vaan sille, että lapsen oireilu otetaan vakavasti. Tiedän, että moni ajattelee, ettei neuropsykiatrinen oireilu ole todellista (”Kuria ne vaan tarttevat”), vaikka taustalla on usein aivojen rakenteellinen tai toiminnallinen poikkeavuus.

Joidenkin arvioiden mukaan lastensuojelussa on neurokirjon lapsia jopa liki 70 prosenttia. Nyt erityislapsiperheet joutuvat sinnittelemään ilman tukea usein syyllistämisen kera ja taistelemaan jokaisesta pienestä murusesta apua.

Kokemuksemme mukaan järjestelmä ajaa perheet loppuun. Se synnyttää inhimillisesti kestämättömiä sijoittamisen ja huostaanoton kokemuksia, joita ei pystytä korjaamaan rahallakaan. Ja rahaa siihen todellakin poltetaan.

Ongelmaa pitäisi tietenkin hoitaa paljon ennen lastensuojelun puuttumista, mutta lastensuojelu pahentaa omalta osaltaan ongelmaa.

Ironisinta on, että kun (erityis)lapsi sitten sijoitetaan tai huostaanotetaan, sijaiskoti saa tuen, jota lapsen biologinen perhe on yrittänyt vuosia saada. Sijaisvanhemmat saavat kuntoutusta, työnohjausta, vapaita, tukea lapsen harrastuksiin jne. Jos tukea olisi tarjottu erityislapsiperheelle, lastensuojelua ei todennäköisesti olisi tarvittu.

Suomessa on pilotoitu hyvin tuloksin ns. kuntouttavan kodin mallia. Sen ajatus on tarjota välimuoto avohuollon tukitoimien ja laitossijoituksen väliin eli tuoda lapsen biologiseen perheeseen se tuki, jonka sijaisvanhemmat saavat.

Malli pitäisi ottaa käyttöön laajasti. Niin vältettäisiin perheiden loppuun palaminen, usein myös perheen hajoaminen sekä näistä kertautuvat ongelmat. Mallin avulla myös vanhemmilla olisi paremmat mahdollisuudet pysyä työkykyisinä ja työelämässä.

Kuntouttavan kodin malli myös säästäisi valtavasti yhteiskunnan varoja. Yksi laitossijoitus maksaa yli 300 euroa vuorokaudessa, eli yli 100 000 euroa vuodessa. Lastensuojelun kulut kokonaisuutena ovat liki miljardi euroa vuodessa.

Todellisuus on se, että tällä hetkellä apu ja sen tarve eivät kohtaa. Näin palaa valtavasti resursseja. Onko Suomella varaa polttaa vuositasolla kymmeniä tai satoja miljoonia euroja?

Konkreettiset ehdotuksemme:

Taataan lastenpsykiatrialle riittävät resurssit ja hoidetaan sen palvelujärjestelmä kuntoon.

Tarjotaan apua ennaltaehkäisevästi ja voimavarakeskeisesti nyt se on lastensuojelussa korjaavaa, kallista ja inhimillisesti katsoen kestämätöntä.

Tunnistetaan neuropsykiatriset pulmat ja hoidetaan ne kuntoon. Hoitamattomina ne voivat johtaa käytöshäiriöihin ja tunne-elämän ongelmiin.

Saatetaan kokonaisuus kuntoon terveydenhuollossa, ja tarjotaan tukea koulussa. Kun erityislapset saavat tarvitsemansa tuen varhain, myöhempi lisätuen tarve vähenee puhumattakaan elämänlaadun ja inhimillisyyden lisääntymisestä.

Sosiaalityöntekijöiden määrää ei tarvitse lisätä, kun turhat lastensuojelun asiakkuudet karsiutuvat. Silloin sosiaalityöntekijät voivat keskittyä niihin perheisiin, joilla on todellista lastensuojelun tuen tarvetta.

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin lehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printti- tai digilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Mainos Lapsen Maailman digilehdestä

11 vastausta artikkeliin “Saavatko perheet haluamaansa tukea lastensuojelussa?”

  1. Hanna sanoo:

    Ironisinta on, että kun (erityis)lapsi sitten sijoitetaan tai huostaanotetaan, sijaiskoti saa tuen, jota lapsen biologinen perhe on yrittänyt vuosia saada. Sijaisvanhemmat saavat kuntoutusta, työnohjausta, vapaita, tukea lapsen harrastuksiin jne. Jos tukea olisi tarjottu erityislapsiperheelle, lastensuojelua ei todennäköisesti olisi tarvittu.
    Juurikin tämän asian kanssa olen taistellut vuosia ja aika monta olisi vielä jäljellä..

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi. On tosi raskasta, kun oma lapsi ja perhe joutuu voimien äärirajoille. Voimia sinulle ja läheisillesi.

  2. Inkeri uro sanoo:

    Juuri tällaiselta se tuntuu kun mikään ei toimi. Vaikka kuinka yrität tehdä selkoa niin ymmärretään väärin ja vedätetään nii kauan että tuntuu henkikin lähtevän.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Lastensuojelussa ikävä kyllä on valta-asetelma, jossa asiakas tuntuu lähes aina olevan jotenkin avun “kohteena”, ei tasavertaisena keskustelukumppanina jossa yhdessä etsittäisiin keinoja ja ratkaisuja. Tämä on mielestäni yksi suurimmista puutteista lastensuojelussa.

  3. Äiti H sanoo:

    Niin totta ja ikävä kyllä…. jossakin on mätä kun ei perheitä tueta, mutta muualle tuki löytyy….
    0 budjetit kaupungeissa nepsy/vammaistyölle mutta laitospaikkoja ja juuri kirjoittamaasi kyllä löytyy..lasu ym.
    Ikävää luettavaa mutta ihana kun tuodaan esille <3

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Näin juuri, budjetointeja ja koko isoa kuvaa pitäisi suuresti muokata.

  4. Susanna sanoo:

    Erityislapset kuuluvat sosiaalipuolelle myös, mutta vammaispalveluihin tai erityishuoltoon.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Näin juuri.

  5. Orvokki Rytky sanoo:

    Asiallinen ja erittäin hyvä kirjoitus. Vei joitakin vuosi sitten olleeseen erittäin vaikeaan lastensuojelun aiheuttamaan “taisteluun” perheen oikeuksien ja lasten tarpeiden puolesta.
    Lasten neuropsykiatrisia oireilua ei lastensuojelu ottanut huomion. Syyttivät vanhemmuuden puutteesta ja uhkasivat huostaanotolla, jos heidän esityksiinsä ei suostuta. Kävivät häiritsemässä lapsia koulussa vanhempien tietämättä ja aiheuttaen lapsille pelkotilaoja.
    Sosiaalityöntekijää ei vaihtamaan, vaikka selkeästi hän väitti asioita vääräksi ja suorastaan “terrorisoi” perhettä 2,5 vuotta kestänyt taistelua lopulta tuotti sen tuloksen, että henkilö vaihtui ja asiat lähti rullaamaan parempaan suuntaan.
    Traumat jäi jäljelle, niin lapsiin kuin vanhempiinkin sekä myös isovanhempiin, eivätkä ne välttämättä parane koskaan.

    Pelkona on, että kyseinen sosiaalityöntekijä edelleenkin vaikuttaa taustalla ja perheen hyvinvointi on uhattuna.

    Osaavat ja taitavat lastensuojelun henkilöt näkevät, että lapset tarvitsevat muunlaista apua kuin heidän tuomaa “häirintää”.

    1. Kirjoittaja sanoo:

      Kiitos kun jaoit kokemustasi. Ikävä kyllä lastensuojelussa tuntuu olevan paljon myös todella ikäviä kokemuksia, monistakin syistä johtuen. Ollaan aina todella herkällä alueella, kun työskentelyn ytimessä ovat omat rakkaimmat, ja silloin sillä miten tulee kohdatuksi on valtavan suuri merkitys.

  6. Äiti joka taistelee sanoo:

    4.n erityisen äitinä allekirjoitan tekstin. Oli kuin olisit kirjoittanut ajatukseni paperille.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »