Adoäidin elämää

• Mitä adoptioäitiys on minulle opettanut

    Palaako pinna? Entä pannu? Molemmat ovat kärähtäneet, myönnetään. Ulko-ovikin on jäänyt yöksi sepposen selälleen ja vesihana vuotamaan tuntikausiksi. Pyykit koneeseen. Kun haaveilin äitiydestä, en siitä paljon tiennyt. En varsinkaan erityislapsen äitiydestä. Parin ensimmäisen vuoden aikana sain siitä jo aika hyvän kuvan, kun nukuin enintään neljä tuntia joka yö. Lauloin kuiskausäänellä ja tuudittelin sängyssä sylissäni […] Lue lisää »

  

• Omaa aikaa metsäretkellä

    Perjantaiaamuna jo ennen kuin nousen ylös sängystä otan puhelimen tapani mukaan esiin ja kurkkaan säätiedotusta. En ole uskoa silmiäni: 24 astetta lämpöä iltapäiväksi luvassa! Tämä on jo sen luokan uutinen, että otan kuvakaappauksen ja lähetän sen lähi-ihmisten whatsapp-ryhmään.   Koko päivän odotan illansuuta, jolloin pääsen ulos. Aurinkoa ja lämpöä! Tätä ulkoilumahdollisuutta ei voi jättää […] Lue lisää »

  

• Matkaan äidin luokse

    En tiedä, miten sanani asettaisin. Istun tietokoneen ääressä. Silmäni kostuvat, kun odotan oikeanlaisia sanoja, toinen käsi poskella, toinen hiiren päällä. Alkaa itkettää yhä enemmän, nyt jo nenäkin alkaa vähän vuotaa. Tämä on niin herkkä aihe. Äiti. Oma äiti. Vanhus. Heikko, yksinäinen, muistisairas, kipu, eksyksissä, hylätty, ikävissään, missä minä olen? missä äite on?, koska äite […] Lue lisää »

  

• Terveisiä Tallinnasta

    Vähän ennen Vappua vietimme Tallinnassa kaksi päivää ja yhden yön. Sää sekä suosi että ei suosinut meitä, nimittäin päivät olivat sään puolesta aivan erilaiset.     Ensimmäinen päivä oli heleä ja kirkas ja nautimme täysillä lämmöstä ja auringonpaisteesta. Näimme hiirenkorvia puissa. Ei tehnyt mieli poistua Vanhasta kaupungista minnekään, koska oli niin paljon katseltavaa, edes […] Lue lisää »

  

• Leikisti äiti – ja myös sydämestä

    On kesä 2003 Hiidenmaalla. Olemme mieheni kanssa automatkalla Virossa. Kierrämme koko maan. Myöhästyimme juuri Saarenmaalle vievästä autolautasta, vaikka olimme rannassa ennen lautan lähtöaikaa. Siellä lautta jo meni, merellä. Meille tuli yhtäkkiä paljon lisää aikaa. Ensin juomme lähikylän kuppilassa kunnon aamukahvin ja -teen. Olemme nimittäin vähän unisia, koska yövyimme teltassa saaren länsikärjessä, aivan lähellä vanhaa […] Lue lisää »

  

• Yhteys avautuu

    Lauantai-ilta. Istumme puolison kanssa vastakkain keittiön pöydän ääressä. Lopettelemme ateriaa. Lapsi kaverinsa kanssa on jo rientänyt leikkimään olohuoneeseen tai ehkä yläkertaan, en muista. Pöydässä on puhuttu – tyttöjen ansiosta – kaikenlaista. Hauskaakin, äänekkäitäkin on oltu ja hymyiltykin. Olen huomannut mieheni hetkeksi innostuvan keskustelusta tyttöjen kanssa. Minä olen seuraillut jutustelua vaiteliaampana, kommentoinut jotakin. Mutta nyt […] Lue lisää »

  

• Huhtikuu on kuukausista julmin?

    Tämän kevään – huhti-toukokuun, ehkä huhti-kesäkuunkin – piti olla lähes lomaa, paljon yhteistä aikaa puolison kanssa, isän ja lapsen yhdessäoloa, perheaikaa. Piti rentoutua, palautua pitkään kestäneestä stressistä, että jaksaisi ottaa vastaan uuden rankan jakson. Juuri ennen maaliskuun loppua, jo ennen kuin miehen edellinen työsuhde loppui, sain tietää, että  hänen seuraava työrupeamansa alkaakin heti vapun […] Lue lisää »

  

• Palmusunnuntai

  Vihdoin koittaa palmusunnuntain aamu. Kaikki on valmiina. Lähitienoon sopivat pusikot on kaverin kanssa jo viikolla koluttu ja pajunoksia hankittu reilu määrä. Niitä lojuu rapunpielessä ja eteisessä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan: isoja ja pörröisiä. Koristeita on ostettu, ja onhan niitä ennestäänkin muovikassillinen. Kuumaliimapyssy on kaivettu esiin. Kori on valmiina ja teemaan sopiva vaatetus on ripustettu jo henkarille, […] Lue lisää »

  

• Kevään valoa, askelia, kuvia

    Talvi on väistynyt, kevään valo voittaa. Sovimme vanhan ystäväni kanssa pitkästä aikaa tapaamisen. Kierrämme Lauttasaaren eteläkärjen. Tyttö on matkassa mukana pokemoneja metsästämässä. Aurinko paistaa häikäisevästi. Melkein voi kuulla, kuinka lumi sulaa, niin nopeaa se on.   Jutustelemme. On niin mukavaa ja niin helppoa puhua kaikesta. Tapaamme todella harvoin, nytkin on taas mennyt vuosia edelliskerrasta. […] Lue lisää »

  

• Yksinhuoltajan rankka arki

    Vielä viikko, tasan viikko. Sitten tulee muutos, jota olen odottanut lähes kahdeksan kuukautta. Kärsivällisesti odottanut, ja välillä kärsimättömästi. Helpottaa, ihan pian helpottaa. En meinaa uskaltaa uskoa, että enää on jäljellä vain viikko. Kutsun itseäni yksinhuoltajaksi, vaikka minulla on mies. Hyvä mies. Hyvä isä. Rakastava, ahkera, luova, hyvä organisoija, auttamishaluinen, huolehtiva – voi miten pitkän […] Lue lisää »