Adoäidin elämää

• Ensimmäinen kesäni äitinä – kolme naispolvea yhdessä

  Kun ajattelen lastani ja hänen mummuaan, äitiäni, näen mielessäni heti valokuvan, joka on otettu ensimmäisenä yhteisenä mökkikesänämme. Siinä mummu istuu tuolilla kesämökin rannassa, kauniisti kaartuvien leppien alla sylissään pieni mustatukkainen nelivuotias, jolla on keltainen lippalakki päässä ja sortsit jalassa, polvet kippurassa ja peukku suussa. Tyttö katsoo kameraan totisena. Äiti sen sijaan hymyilee. Kuva on yksi […] Lue lisää »

  

• Kun oma äiti ei enää tunnista minua

  Olen kadottanut keskittymiskykyni. Kirjoittaminen on vaikeampaa kuin ehkä koskaan. Pääni on kuin häkkyrä, johon ei nyt tartu mitään. Se johtuu huolesta, tunnekaaoksesta, stressistä. Äitini viimeiset hetket. Ne ovat käsillä. Vai ovatko? En voi sanoa. En tiedä. Suurimman osan sunnuntaipäivästä vietin äidin vuoteen äärellä keskussairaalassa. Muistisairas äitini oli perjantaina lähetetty sinne odottamaan kuudeksi tunniksi lääkärin tutkimusta […] Lue lisää »

  

• Kissojen yönä Korkeasaaressa

  Korkeasaaren eläintarha järjesti tänä vuonna kahtena perjantai-iltana perinteisen Kissojen yön. Öistä ensimmäisenä lähdimme ystäväni ja lasten kanssa jännittävälle tutkimusretkelle. Kissapetoja ja hämärää – siinä kaikki, mitä osasin odottaa. Mutta ilta antoi paljon enemmän: esimerkiksi ihan muitakin lajeja kuten pesukarhun ja ahman, tietoa uhanalaisista lajeista, vaeltelua Afrikka- ja Etelä-Amerikka -taloissa. Suurimman yllätyksen tuotti yleinen karnevaalitunnelma! Alue […] Lue lisää »

  

• Retki Museokeskus Vapriikkiin Tampereelle

  Kesällä teimme retken Museokeskus Vapriikkiin Tampereelle. Aluksi harhauduimme väärälle puolelle Tammerkoskea ja osuimme Finlayson Art Area (FAA) -alueelle. Se on Finlaysonin puuvillakutomon vanhaa tehdasmiljöötä, joka on myös säilynyt ja nyt täynnä kaikenlaista kiinnostavaa taidepöhinää, mutta valitettavasti meillä ei tällä kertaa ollut aikaa tutustua siihen. Sinnekin pitää joskus mennä. Parhaiten jäi mieleen vastaan osunut Miina Äkkijyrkän  […] Lue lisää »

  

• En synnyttänyt lastani itse

  Olen keskustelemassa ystäväni kanssa, ihan tavallisia juttuja. Seisomme eräässä huoneessa ja yhtäkkiä sisään pelmahtaa kolmas nainen. Hän on mukava ja miellyttävä ihminen, vaikkakaan en kovin hyvin tunne häntä. Jotenkin meillä vain on aina synkannut hyvin keskenämme. Arvostan hänen työtään ja välitöntä, mutkatonta tapaansa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Niin nytkin. Tällä kertaa hän alkaa kertoa aikuisen […] Lue lisää »

  

• Adoptioperhe ja Turun surun varjo

    Verkkokalvolleni on porautunut kuva poliisin rekonstruktiotilanteesta, jossa nuorehko nainen keltaisessa huomioliiviissä seisoo Turun torilla vieressään lastenvaunut. Ne lastenvaunut! Kestää kauan ennen kuin se kuva haalenee, josko koskaan. Se lapsi! Se kohtalo! Se tragedia! Täältä kaukaa ja ilman ajantasaista kuvajournalismia jopa terorrihyökkäyskin Turussa ei ole vaikuttanut minun niin voimakkaasti kuin olisi voinut. Kouluampumiset, varsinkin Jokela, […] Lue lisää »

  

• Ystävä kylässä – äitiakku latautuu

    Neljä vuorokautta. Niin pitkään sain pitää hyvää ystävää kylässä! Se oli luksusta, ihanaa, poikkeusta kaikesta tavallisesta. Kerrankin toinen aikuinen ottamassa vastuuta lapsen tarpeista, seuran puutteesta, syömisistä, ruutuajasta, sekaisista tavarakasoista – ihan kaikesta. Ensimmäinen yhteinen ilta oli lauantai, jolloin ikimuistoinen myrsky yllätti meidät uimasta meressä. Juoksimme niin kovaa kuin ikinä pääsimme autolle, niskaan satoi vettä […] Lue lisää »

  

• Jälleen kaupungissa – hyviä ja huonoja hetkiä tyttären kanssa

  Ensimmäinen viikko kaupungissa on kohta jo mennyt. Olo on jotenkin hajanainen. Puoli sieluani on vielä maalla, puolet täällä. Kesä jatkuu. Olen istunut kokouksissa ja valmistellut tulevia töitä, pessyt pyykkiä puolen kesän edestä. Yksinhuoltajuus on alkanut helpommin kuin luulin. Mikäpäs siinä, kun tyttö on saanut uusia kouluvaatteita ja mieli on niistä hyvä. Koulustressi ei vielä paina, […] Lue lisää »

  

• Viimeisellä veneretkellä

  Kesäloma lähestyy loppuaan. Kuumat päivät, ukonilmat, sateet, ne kaikki tulevat peräperää. Ihan kuin ne sanoisivat: tässä nyt saatte kaikkia säitä, jotta voitte hyvillä mielin mennä taas kaupunkiin ja muistella kesää. Tulee miehen viimeinen viikonloppu maalla. Niin haikeaa. Lähdemme järvelle polttopuinemme ja makkaroinemme. Lapsuudenkaverini on läheisellä mökillään, rannassa. Heilutamme toisillemme kädet laajassa kaaressa: Täällä kaikki hyvin, […] Lue lisää »

  

• Rytminvaihdoksia

  On ilta. Paistettavat kalat tirisevät pannulla. Isä lukee lehteä ja vahtii samalla kaloja. Minä kökötän keittiön pöydän ääressä työni kimpussa. Jääkaapin seinä paukkuu, kun tyttö ampuu uudella jousipyssyllään kumikärkinuolia siihen. Pauketta ja paapatusta. Äiti, milloin sä tuut trampalle? Mmm, tää pitäis olla valmis huomenna, mutisen.  Sä lupasit. Niin lupasin, mutta kun tää päivä ja ilta […] Lue lisää »