Siirry sisältöön
Adoäidin elämää

Veneretkellä

30.06.2017

 

Juhannussunnuntai oli lämmin ja aurinkoinen. Päätimme mieheni, isä, tytär ja minä lähteä veneretkelle järvelle. Otimme evästä, makkaraa ja polttopuita mukaan. Aikeenamme oli tehdä nuotio jossain asumattomassa saaressa ja paistaa makkaraa. Innokas kalastajatyttömme otti myös kalastusvälineet mukaan.

 


Ajelimme mukavassa kelissä etelään päin. Sää oli kaunis ja taivas oli täynnä kauniita pilviä, joita innostuin kuvaamaan. Tyttö oli  keulapaikalla katse eteen, vähän kuin vanhojen laivojen keulakuvat. Mitä nyt joskus kurkisteli taakseen meihin päin. Isä hoiteli ajamisen. Kaikilla oli tosi hyvä mieli. Tämä oli kesän ensimmäinen retkemme.

 

Rantauduimme saareen järven keskivaiheilla. Aurinko paistoi lämpimästi, tyttö alkoi heitellä virveliä ja kellään ei ollut kiire minnekään. Aikaa kului, oli lämmintä ja oli kesä, oli ihana olla, vaikka ei tehnyt mitään muuta kuin tepasteli kalliolla, katseli kaloja veden alla ja vatvoi muiden mukana, haluammeko me sen nuotion tähän kalliolle vai tuonne toiseen niemennokkaan. Lopulta päädyttiin jälkimmäiseen.

 

 

Miehet ja tyttö rupesivat vielä vaihtamaan veneenkin paikkaa sinne. Monien kivien väistelemisen takia siihen kului tuhottomasti aikaa. Minä huutelin rannalta niistä kivistä, jotka näkyivät siitä suunnasta.

 

Jo saareen saapuessamme järven eteläpäässä oli ollut tummia pilviä ja arvelimme siellä ukkostavan. Mutta sinne on pitkä matka.

Kun vene vihdoin oli saatu paikoilleen ja olimme taas kaikki maissa, aurinko meni pilveen. Huomasimme äkkiä, että tummat pilvet olivat tulleet lähelle ja ihan kohta sataisi. Mutta kuinka pian? Ehditäänkö paistaa makkaraa? Ei. Oli ainakin lähdettävä pohjoisemmaksi.

Ajoimme täydellä nopeudella, mutta pilvet tulivat mukana samaa vauhtia. Ehdin kuvata vain jo koko järven eteläpään peittävästä mustanpuhuvasta pilvimassasta sen harmaan kärjen, joka oli jo päällämme järvenselällä. Sitten oli viisainta panna kamera laukkuun ja toivoa, että sade ei saisi meitä kiinni. Takanamme näimme sadejuovat ja tuuli alkoi nousta. Tulimme niinä hyvinemme kotirantaan, makkarat ja polttopuut mukanamme. Kun nousimme veneestä talaaseen, alkoi sataa.

Joka puolella pyöri tummia pilviä, ja ukkosti. Mietimme johonkin toiseen suuntaan lähtemistä, mutta mitä turhia enää. Meillä oli jo mukava seikkailu. Kiireetön ja kesäinen päivä, läheisten yhdessäoloa. Hyvä tuuri, ja mieli.

2 vastausta artikkeliin “Veneretkellä”

  1. Linda sanoo:

    Kuulostaa ihanalta retkeltä, juuri sellaiselta ihanalta kesä retkeltä jossa ei tehdä oikeastaan mitään, mutta nautitaan yhdessä olosta.

    1. Tuula sanoo:

      Linda, osuit naulan kantaan! Juuri sellainen. Tuula

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »