Hyppää sisältöön

Grazia on kiitollinen

Grazia Secondin perheessä kansainvälisyys ja kielten sekamelska on arkipäivää. Uusperheen monimutkaisuuden hän näkee rikkautena. Tulevaisuuden haavekuvissa häämöttää Italian-mummon iso soppakattila.
Julkaistu
Teksti Henna Ikävalko
Kuvat Sara Pihlaja
Grazia on kiitollinen

Loma-aikana koko perhe on yhdessä. Ylhäällä Grímur ja Hreggi, alhaalla vasemmalta Grazia, Lúpo ja Ronja.

Moni suomalainen häkeltyy kuullessaan Grazia Secondin, 30, perhekuviosta. Hän on suomalaisen äidin ja italialaisen isän tytär, joka on käynyt koulunsa Italiassa ja muuttanut Suomeen aikuisiällä. Puoliso Hreggviður ”Hreggi” Blöndal, 36, on kotoisin Islannista, ja miehen lapset Ronja, 13, ja Grímur, 11, asuvat suomalaisen äitinsä kanssa Brysselissä. Perheen kodissa Tampereella taapertaa yhteinen Lúpo-poika, 2.

Grazia Secondi elää monikulttuurisessa uusperheessä.

Grazia Secondi elää monikulttuurisessa uusperheessä.

– Meitä välillä jo ärsyttää, että ihmiset kyselevät hämmästellen, mitä kieltä perheessämme puhutaan. Meille erilaiset kielet ja kulttuurit ovat niin arkipäivää, ettemme kiinnitä huomiota siihen, mitä kieltä milloinkin puhumme. En mieti keskustellessa niinkään ihmisten kansallisuuksia tai kieliä, vaan luonnetta ja ajatuksia. Kieli on vain väline tulla ymmärretyksi, Grazia sanoo.

Tavalliseen suomalaiseen perheeseen verrattuna kielivalikoima on kieltämättä suuri, sillä kotioven sisäpuolella kuullaan yleensä ainakin neljää kieltä: Grazia ja Hreggi puhuvat keskenään englantia, Ronjan ja Grímurin kanssa puhutaan suomea ja islantia, ja Lúpolle äiti puhuu italiaa ja isä islantia. Suomen kieltä Lúpo oppii päiväkodissa, jossa hän on käynyt yksivuotiaasta saakka. Nykyään Ronja ja Grímur voivat ottaa osaa myös englanninkielisiin keskusteluihin, sillä he käyvät Belgiassa englanninkielistä koulua ja puhuvat kieltä isäpuolensa kanssa.

– Hauska sattuma on myös se, että vaikka Hreggi työskentelee it-alalla, hänen tehtäviinsä kuuluu koordinoida tuotteiden muokkaamista kymmenille kielille ja kulttuureille.

Emme kiinnitä huomiota siihen, mitä kieltä milloinkin puhumme.

– Mielestäni kansainvälistyminen tapahtuu siten, että ensin opitaan kieli, minkä jälkeen muodostuu vähitellen kulttuuriherkkyyttä ja -osaamista kulttuurishokkien kautta. Kolmannessa vaiheessa ihmiset ovat vain ihmisiä kulttuurista ja kielestä riippumatta.

Äitipuolen sydän kasvoi

Kymmenisen vuotta sitten Grazia alkoi opiskella Tampereen yliopistossa ranskaa ja espanjaa. Vuonna 2009 hän alkoi seurustella silloisessa työpaikassaan tapaamansa Hreggin kanssa.

– Hän halusi, että olisin tavannut Ronjan ja Grímurin nopeasti, mutta piti ensin miettiä hetki, kun oli tehtävä iso sisäinen päätös, halusinko sitoutua tähän mieheen ja perheeseen. Tiedän, että lapset kiintyvät helposti, enkä halunnut heidän kokevan pettymystä. Rohkaistuin tapaamaan heidät, ja onneksi kaikki on mennyt hyvin.

Grazia luki paljon uusperheisiin liittyvää kirjallisuutta jo ennen kuin he muuttivat saman katon alle, sillä hän halusi tietää, millaisia asioita hänen tulee ottaa huomioon äitipuolen roolissaan. Vahvasti katolisessa Italiassa äitipuolet ovat saaneet taistella pitkään roolinsa hyväksymisestä. Vähitellen rooli on sielläkin hyväksytty sellaisenaan eikä eräänlaisena lapsen kaverina tai tätinä. Suomessa uusperheiden roolit ovat olleet selkeämmät jo pidempään.

Grazialle äitipuolena oleminen on ollut kasvattava kokemus, mutta helpompaa kuin hän etukäteen kuvitteli.

Grazia luki paljon uusperheisiin liittyvää kirjallisuutta.

– Lapset suhtautuivat minuun hyvin avomielisesti heti alusta ja hyväksyivät joukkoonsa. Toki aluksi piti kestää heidän suruaan vanhempiensa erosta sekä toiveita vanhempien paluusta yhteen. Välillä tuntui siltä, että sydän kasvaa, kun oli kestettävä niin omat, puolison kuin lastenkin tunteet, hän sanoo.

Alussa lapset asuivat suurin piirtein puolet ajasta isällään ja puolet äidillään, mutta pian äiti muutti Belgiaan, jolloin Ronja ja Grímur jäivät noin vuodeksi Suomeen isänsä ja Grazian luo. Tuona aikana Grazia alkoi odottaa vauvaa ja synnytti Lúpon.

– Yhtäkkiä meitä oli neljä, ja viides perheenjäsen oli tulossa. Muutos oli kerralla suuri. Onneksi tykkäsin heti Hreggin lapsista ja he minusta, muuten kuvio olisi ollut todella vaikea. Uusperheen muodostumista helpotti, ettei minulla ollut lapsia ennestään. Minun täytyi olla kuitenkin tarkka siitä, että saan myös omaa aikaa perhe-elämän keskellä. Ja erittäin tärkeää oli huomioida pienetkin asiat, joilla arki saatiin sujuvaksi, Grazia kertoo.

Kun Lúpo syntyi, tuntui hän heti koko perheen yhteiseltä lapselta, joka yhdisti joukon ”meidän perheeksi”. Grazian vähäisetkin ulkopuolisuuden tunteet hävisivät, kun vauva saapui maailmaan. Tilalle tuli kuitenkin suojeluvietti.

– Tuntuu siltä, että oma roolini perheessä on nyt helpompi, kun minullakin on oma lapsi. Suojelin vauvaa aluksi tunnetasolla voimakkaasti, mutta luulen, että olisin toiminut samoin, vaikka kaikki lapset olisivat biologisesti minun.

Seurusteluvaiheessa Grazia ja Hreggi päättivät, että he haluavat ainakin 15 lasta, mutta käytännön syistä luku on pienentynyt. Pariskunta on toistaiseksi tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.

– Toivon, etteivät Ronja ja Grímur tunne ulkopuolisuuden tunteita. Kaikki lapset ovat meille yhtä tärkeitä heidän asuinpaikoistaan riippumatta.

Jos asunto olisi isompi, sisustaisi Grazia sinne mielellään kaikille omat huoneet: Ronjalle pinkin, Grímurille sinisen ja Lúpolle keltaisen. Nyt huoneita pitää vielä jakaa.

– Koko perheemme on koossa nykyään loma-aikoina, jolloin Ronja ja Grímur lentävät Suomeen. Jouluisin vuorottelemme, mutta muut lomat lapset viettävät yleensä meidän luonamme. On mukavaa, että he ovat täällä pidemmän ajan kerrallaan. Silloin he ehtivät rauhoittua ympäristönvaihdoksesta ja rentoutua täälläkin, Grazia kertoo.

Tasa-arvoa ja naisellisuutta

Kasvatusasioita miettiessään Grazia ja Hreggi ovat sopineet, että isommille lapsille isä on ylin auktoriteetti, mutta myös äitipuoli saa komentaa. Lúpon kasvattajina vanhemmat ovat samalla viivalla. Kaikkien lasten suhteen pariskunta pyrkii toimimaan yhdessä sopien asioista ensin keskenään.

Tärkein uusperhettä kannatteleva asia onkin Grazian mielestä vanhempien vankka parisuhde. Hän on kiitollinen siitä, kuinka hyvä tilanne hänellä on puolisonsa kanssa.

– Parisuhteemme on ollut alusta asti luonteva. Meidän ei ole tarvinnut riidellä tai jankuttaa, sillä tartumme molemmat toimeen emmekä erottele, kuka tekee mitäkin. Ehkä tulen jopa liian laiskaksi, kun mieheni on niin ihana, hän kertoo pilke silmäkulmassaan.

Grazia on huomannut yhteiselossa joitain kulttuurieroja, mutta hänelle sopii hyvin, että Hreggi on pohjoismaalainen.

– Islantilaiset ovat avomielisiä ja uranuurtajia monissa asioissa. Heille tasa-arvo ei ole mikään kysymys, vaan naisia kunnioitetaan. Toisaalta Hreggille tuntuu sopivan italialaisuuteni: hän pitää siitä, että olen joissain asioissa todella naisellinen. On hienoa, että voin olla täysin nainen ja tasa-arvoinen.

Tasa-arvoisuus näkyy perheen arjessa vaikkapa siinä, että myös Grazialla on aikaa työhön ja harrastuksiin ja että hänen työtään yrittäjänä arvostetaan. Oman yrityksen hän perusti vuoden alussa. Elämäntaitovalmennusta opiskelleena hän voi hyödyntää työssään kielitaitoa, elämässä kokemiaan asioita sekä sosiaalisuutta ja luovuutta. Luovuus näkyy muutenkin, sillä Grazia johtaa kuoroa ja antaa laulutunteja muutaman kerran viikossa. Musiikki on ollut tärkeä osa elämää jo lapsuudesta.

– Musiikki antaa energiaa, tuo iloa ja voimaa. Nautin erityisesti hetkistä, kun lauluoppilas ymmärtää, että voi murtaa rajojaan. Sama pätee elämäntaitovalmennukseen. Nämä kaksi osaa työssäni tukevat hyvin toisiaan.

Kulu aika, älä kulu

Isoin haaste on, että isovanhemmat ja muut lähisukulaiset asuvat niin kaukana: Grazian vanhemmat elävät Italiassa, Hreggin äiti asuu siellä, mihin suurlähettiläsmiehen työ milloinkin vie, ja Hreggin isän koti sijaitsee Islannissa. Grazian veljet ja Hreggin sisaruksetkin asuvat kaukana Suomesta.

Välillä Lúpoa käy hoitamassa lapsenvahti tai joku perheen ystävistä. Moni ystävä tarjoaa lastenhoitoapua, mutta Grazian on joskus vaikea ottaa sitä vastaan. Isovanhemmat olisivat helppo ja luontainen apu pienen lapsen hoidossa.

– Viimeksi, kun äitini kävi meillä, menimme Hreggin kanssa pitkästä aikaa kaksin ulos syömään. Tarvitsemme sellaisia hetkiä, mutta ne ovat nykyään harvassa. Onneksi Lúpo on jo kasvanut, joten olemme voineet kutsua ystäviä meille syömään ja viettämään iltaa. Voimme pitää hauskaa kotona, ja poika nukkuu sillä aikaa omassa sängyssään.

Muutaman vuoden vanhoja valokuvia katsellessaan Grazia havahtuu, että aika kuluu, liian nopeasti.

– Kun tapasin Ronjan ja Grímurin ensimmäistä kertaa, he olivat vielä pieniä. Yhtäkkiä Ronja on kasvanut minua pidemmäksi ihanaksi luonnonvoimaksi. On hienoa seurata hänen kehittymistään nuoreksi naiseksi. Grímurin kanssa tykkäämme väitellä: hän on fiksu ja hänellä on paljon vahvoja mielipiteitä.

Koko perhe on koossa loma-aikoina.

Toisaalta Grazialla ja Hreggillä on tulevaisuuden varalle yhteinen haave, jonka toteutumista ei oikein malttaisi odottaa. Silloin he ovat niin vanhoja, että lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Heillä on arkisin paljon aikaa olla kahdestaan, mutta pyhänä kaikki rakkaat kokoontuvat yhteen ison pöydän ääreen syömään ja juttelemaan.

– Muistan lapsuudestani, kuinka italialainen isoäitini touhuili ensin koko päivän keittiössä ja käveli sitten suuri kattila kädessä ruokapöytään, jonka toisessa päässä odotti isoisä. Pitkän pöydän molemmilla sivuilla kuului äänekäs puheensorina, kun koko suku istui odottamassa höyryävää ja tuoksuvaa ruokaa. Olimme siinä kaikki yhdessä.

Aivan mahdotonta haave ei ole: uusperheessä on jo nyt hyvä alku pyhäpäivien lounaspöytään.

Kuka?

Grazia Secondi

Syntyi Italiassa ja asui viisivuotiaana vuoden Suomessa.

Asuu Tampereen Hervannassa välillä kolmen, välillä viiden hengen taloudessa.

Sai vahvasti kristillisen kasvatuksen, sillä molemmat vanhemmat ovat evankelistoja.

Elämänarvot: kannattaa sukupuolten tasa-arvoa, mutta näkee erilaisuuden rikkautena myös kulttuureissa ja uskonnoissa. Koulusivistys on tärkeää – lapsen omaa luonnetta ja kiinnostuksen aiheita on kunnioitettava samalla, kun häntä ohjaa elämässä eteenpäin.

Puhuu sujuvasti italiaa, suomea, englantia, ranskaa ja espanjaa.

Antoi miehensä kanssa lapselleen nimen Lúpo, joka on italian kielessä ”susi”. Aksentti u-kirjaimen päällä tulee islannin kielestä.

Pitää siitä, että uusperheessä on tohinaa ja elämää: ”Ei tarvitse käyttää aikaansa miettiäkseen, missä laitattaa kyntensä seuraavaksi”.

Perusti vuonna 2008 Aino-Maija Kyykosken kanssa Second Chance -musiikkiyhdistyksen.

Tallentaa laulujaan ja esityksiään YouTubeen.

Suomi–islanti–italia–englanti

Huomenta! – Góðan daginn ástin mín! – Buongiorno amore! – Good morning!

Hyvää yötä! – Góða nótt!– Buonanotte! – Good night!

Minä rakastan sinua. – Ég elska þig. – Ti amo. – I love you.

Onko läksyt tehty? -lauseen Grazia ja Hreggi kysyvät aina suomen kielellä

Ensimmäiset lauseet, jotka italiankielinen Grazia oppi islanniksi olivat: ”fara að sofa” (mene nukkumaan) ja ”bursta tennur” (pese hampaat).