Hyppää sisältöön

Koulumuistoja museoissa

Museoissa voi virittäytyä koulumuistoihin ja jakaa sukupolvikokemuksia koulunkäynnin arjesta ja juhlasta.
Julkaistu
Teksti Liisa Lauerma
Koulumuistoja museoissa

Lasten kaupungin koululuokassa voi opiskella

Leikitäänkö koulua?

Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki on päivitetty entistäkin toiminnallisemmaksi. Kaikkeen saa koskea Sederholmin kauppapuodissa, 1970-luvun mummolassa ja leikkihuoneessa.

Koulussa leikitään ja tunnelmoidaan 1930-luvun luokkahuoneessa. Kaikki voivat kokeilla, miltä tuntuu ohjata oppilaita opettajanpöydän takaa tai istua puisessa paripulpetissa. Jännittäviä aistikokemuksia antavat kirskuva liitutaulu ja pehmeästi kolahtelevat helmitaulun helmet.

Harmoni soi suosituissa koululauluilloissa, jolloin pulpetteihin ahtautuvat nostalgianälkäiset aikuiset.

Koululaisryhmille suunnatuilla vanhan ajan oppitunneilla pääsee jokainen täi- tai kynsitarkastukseen. Onhan koulun tehtävänä ollut myös opastaa omasta hygieniasta huolehtimiseen.

Koulussa voi myös tutustua opetusvälineisiin, kirjoittaa eri vuosisatojen menetelmillä niin hiekkaan kuin rihvelitauluun, rakentaa lukujärjestystä ja tutkia valokuvia Helsingin kouluista.

Kolmasluokkalaisen Maarian tarinavihko kertoo.

Kolmasluokkalaisen Maarian tarinavihko kertoo.

Kaupunginmuseon museolehtori Sauli Seppälä aloitti koulutiensä 1980 maaseudulla ilman esikoulu- tai päiväkotikokemusta. Noin 40 oppilaan koulussa oli kaikki luokat ensimmäisestä kuudenteen. Ikäryhmien massa samalla piha-alueella oli ”pökerryttävä”.

Viiden kilometrin matka taittui koulukyydillä.

– Aamulypsyn jälkeen käveltiin äidin kanssa kilsa suuremman tien varteen, josta taksi otti kyytiin autonikkunat täynnä uteliaita katseita. Siitä se lähti aika koruttomasti.

Ennen päivähoidon yleistymistä opettaja oli lapsen elämässä merkittävä uusi perheen ulkopuolinen aikuinen. Opettajapersoonat ovat voineet olla monella tapaa merkityksellisiä ja heidät muistetaan hyvin.

1960-luvun lopussa koulunsa aloittanut Anne muistelee:

– Kansakoulun opettajani Tuulikki Tammelin oli suuri idolini. Hän lauloi kauniisti ja osasi säestää harmonilla taitavasti. Osaan laulut ulkoa vielä tänäänkin. Opettajalla oli ihanat ballerinat ja kauniita Aarikan koruja.

Arvokasvatusta laulaen

Musiikkia!-näyttelyn koululaulupelissä voi kokea kansakoulun laulukokeiden jännityksen. Juho Nurmi / Helsingin kaupunginmuseo

Musiikkia!-näyttelyn koululaulupelissä voi kokea kansakoulun laulukokeiden jännityksen.
Juho Nurmi / Helsingin kaupunginmuseo

Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa jatkuu jo toista vuotta Musiikkia!-erikoisnäyttely. Sen näkökulmat ovat moninaiset: soittoharrastus, tanssimusiikki, kevyen musiikin fanikulttuuri, kuorolaulu, konserttimusiikki, kirkkomusiikki.

Isovanhempien aikaan nuoria sukupolvia kasvatettiin laulujen avulla omaksumaan yhteistä arvomaailmaa. Virret, isänmaalliset laulut ja maakuntalaulut olivat pitkään lauluohjelmiston ytimessä. Laulujen aiheina olivat myös koti ja perhe, koululaiselta toivottu ahkeruus ja tottelevaisuus, vuodenajat ja luonto.

50-luvulla lauluja säestävä harmoni sai rinnalleen muitakin koulusoittimia, äänitteitä hyödynnettiin opetuksessa ja ulkomaisia lauluja tuli laulukirjoihin. Peruskoulun myötä 70-luvulla laulutunnit laajenivat musiikin oppiaineeksi ja koulussa kuultiin populaarimusiikkiakin.

Anne muistaa 60-luvun henkiset kilpailut, joissa kisattiin laulamisen, soittamisen ja kuorolaulun sarjoissa.

Annen opettaja halusi jakaa laulun iloa myös lähiympäristöön:

– Opettaja Mikko Karhumäki laittoi ikkunat auki, että laulumme kuuluisi sairaalaan asti. Hänen vaimonsa oli siellä lääkärinä.

Koululaulupelissä saa testata laulutaitojaan karaoken tapaan. Listalta löytyy monen vuosikymmenen lauluja. Ankara kukko antaa kokeesta arvosanan. Siltä ei kannata kymppejä odottaa.

Kuukaudet

Syyskuu onkin sienikuu,
lokakuu on saapaskuu,
marraskuu taas jäätää maan, maan, maan,
joulukuussa juhlitaan.
(Sävel Ilkka Kuusisto, sanat Pia Perkiö)

Flow-tilassa käsityötunnilla

Jämsänkosken keskuskoulun tyttöjen käsityötunti vuonna 1954. Nevalainen / Suomen käsityön museo

Jämsänkosken keskuskoulun tyttöjen käsityötunti vuonna 1954. Nevalainen / Suomen käsityön museo

”Käden työn avulla kehittyvät ja harjaantuvat äly, kauneusarvoja tajuava tunteenomainen eläytyminen ja tahtotoiminta. Käsityön harjoittaminen lisää myös yleistä kätevyyttä, jota suomalaiselta on aina vaadittu, sekä kehittää järjestyksenrakkautta.”

Näin määritellään käsityönopetuksen tavoitteita 1946 ilmestyneessä Matti Koskenniemen Kansakoulun opetusopissa. Musiikinopetuksen tapaan käsityötunneilta on monella muistoja niin onnistumisista kuin nöyryyttävistä epäonnistumisistakin. Valmiudet kun voivat olla kovin erilaisia.

– Käsitöissä olin hidas ja muistan, etten edennyt muiden tahtiin. Se ei kuitenkaan lannistanut kiinnostustani. Ehkäpä opettaja arvosti erilaisia oppijoita ja osasi kannustaa sopivasti myös lapasten teossa, kertoo Lea 1960–70-luvun vaihteen koulukokemuksista.

Mervi oli puolestaan tosi taitava:

– Uppouduin ihan flow-tilaan käsityötunnilla. Opettaja Salme Toppila hämmästeli aidosti tekemiäni käsitöitä. Tehtiin käsin napinläpiä kangaslapuille harjoitusmielessä ja muistan, että Salmea oikein huvitti, kun ne hänen mukaansa olivat kuin koneella tehtyjä, mutta hienompia kuitenkin. Kaikki napinläpeni olivat esillä kevätnäyttelyssä.

– Yläasteella kässätunnit olivat rentoutumista ja hauskanpitoa, jossa kippurassa naurettiin epäonnistuneille töille. Meitä oli muutamia, jotka tehtiin nauramisen lomassa hienoja vaatteita itsellemme. Ne olivat minulle oikeasti tärkeitä, kun olin köyhästä perheestä. Kaverit kadehtivat valkoista anorakkiani, jonka tein kässässä, Mervi kertoo.

Joona Koskela hitsaa koripallotelineen kehäosaan kiinnitystappia Viitaniemen koulussa Jyväskylässä. Mikko Oikari / Suomen käsityön museo

Joona Koskela hitsaa koripallotelineen kehäosaan kiinnitystappia Viitaniemen koulussa Jyväskylässä.
Mikko Oikari / Suomen käsityön museo

Tyyppiesimerkkejä koulukäsitöistä löytyy Suomen käsityön museosta Jyväskylästä. Virkattujen patalappujen rivistöt ovat hauskan värikkäitä, punainen kangaskoira vallaton. Näytteillä on muistoja herättäviä jumppa- ja käsityöpussukoita, taidokkaasti kirjottuja liinoja ja sukupolvesta toiseen suosittuja vohvelikangastöitä. Isovanhempien ja lastenlasten koulukäsityön kokemuksissa on niin yhtäläisyyksiä kuin erojakin.

Museo dokumentoi 2000-luvun alussa oppitunteja. Poikien teknisen työn tunnilla tartuttiin tuolloin mm. hitsausvälineisiin.

Ammuntaa!

”Ammuntaa lyseon liikuntasalissa”, laukoo otsikko Hämeenlinnan kaupunginmuseon iltalehtilööppityyliin kootussa Ooh, Hämeenlinna! -näyttelyssä.

Ammuntaepisodi ajoittuu kaupungin perinteikkään normaalilyseon toimintaan 1880-luvulla, jolloin siellä opiskeli myös nuori Jean Sibelius. Koulu sai lahjoituksena Hämeen läänin kuvernööri kenraali E. von Ammondtilta ja kapteeni Hugo Standertskjöldiltä 12 venäläistä kivääriä. Hämeen pataljoonan upseeri kävi opettamassa pojille ammuntaa koulun voimistelusalissa. Toiminta hiipui viiden vuoden jälkeen.

Lue myös: Museoretkellä: Kaikki kouluun!
Lue myös: Lukujärjestys roskiin!

www.helsinginkaupunginmuseo.fi/
hakasalmenhuvila.fi
www.craftmuseum.fi/
hmlmuseo.fi/